Puoli vuotta Pahinta Nannaa

Blogini juhlii tänään puolivuotissynttäreitään. Tai no, juhlii ja juhlii. Melko hiljainen on blogini kävijävirta ollut viime aikoina. Olen pohtinut, että jättäisinkö koko blogin sikseen, mutta vielä tuntuu kuitenkin siltä, että haluaisin jatkaa matkaa. Minua häiritsee loivasti seuraajieni vähäinen määrä ja kommenttien vähyys, mutta toisaalta blogiin on kivaa purkaa ajatuksiaan tarpeen tullessa. Ehkä eniten kismittää, etten tunnu aina keksivän sanottavaa. Meidän arki on niin puuduttavan samanlaista päivästä toiseen, enkä harrasta intohimoisesti mitään. Siltikin haluan vielä jatkaa kirjoittamista ja pitää tämän kanavan auki.

Eniten minua kiinnostaa tällä hetkellä blogini hiljaiset lukijat. He, jotka eivät näy seuraajien listalla, mutta joita tuntuu kävijätilastojen perusteella olevan. Epäilen myös tässä joukossa olevan jonkun, ehkä useammankin, tutun henkilön. Minusta olisi hauska tietää, onko ”salaisuuteni” paljastunut ja kuinka suurelle joukolle. Minähän en ole blogistani kertonut kuin miehelleni, mutta olen kuitenkin aivan tunnistettavissa tutuilleni. Minulle saa vallan mielellään ilmiantaa itsensä. 🙂

Näitä ”kuka siellä”-postauksia tuntuu aina silloin tällöin blogeissa olevan ja nyt minäkin haluaisin haastaa teidät kertomaan itsestänne ja jättämään kommentin edes tämän yhden kerran. Ja jos tunnen jonkun teistä, niin saat toki kertoa sen ihan kasvotustenkin. 😉

Lisäksi olisi hauskaa, että te lukijat osallistuisitte jotenkin muutenkin blogiini. Parissa blogissa olen joskus nähnyt valokuvahaasteen, jossa blogin lukijat ovat jättäneet kommenttiboksiin paikan/asian, jonka haluavat bloggaajan kuvaavan. Niinpä haastan teidät tähänkin; jättäkää kommentin yhteydessä minulle jokin paikka/asia, jonka voisin kuvata. 🙂 Kokoan näistä sitten yhden oman postauksensa!

Olisi tosi kivaa, että kommenttiboksiin oikeasti ilmestyisi useampi kuin kaksi kommenttia, joten nyt hophop kaikki kommentoimaan. 🙂