Tyttömäinen poika vs. poikamainen tyttö
Kaksi äitiä keskustelevat puistossa:
”Siis mieti, meidän Pirjo ois halunnut kaupasta traktori-paidan. Vitsi, mua nauratti. Mä sit lupasin, et joku toinen kerta. Mietin, et voisin yllättää sen synttäripäivänä.”
”Ihan hyvinhän tyttökin voi käyttää poikamaisempia vaatteita.”
”Niinpä, kyllähän se tykkää kaikista autoistakin ja on muutenkin sellanen villimpi luonteeltaan. Mitä nyt yks traktori-paita muutenkaan haittaa. Kyllähän siitä nyt näkee muutenkin, että se on tyttö, ei sitä tarvi millään täyspinkillä vaatevarastolla julistaa.”
”Joo, mä en kans ymmärrä tollasta väriluokittelua. Eiks jokanen saa pukeutua miten haluaa?”
”No tietenkin. Ehken mä pojalle nyt sentään mitään vaaleenpunasta laittas, mutta kyllähän muuten kaikki värit menee molemmille.”
”Ai kauheeta, mitä jos Seppo joskus pyytääkin pinkkiä vaatetta?! En kyllä osta, sehän kiusattais hengiltä! Saati, et leikkis vielä nukeillakin.”
”Joo, kyllä se on parempi, ettei anna turhia aiheita kiusaamiseen.”
————————————————————————————————————-
Yllä oleva keskustelu ei ole suora lainaus mistään oikeasta tilanteesta, vaan koottu useammasta samanlaisesta keskustelusta, joissa toistuu sama kaava; tytöt saavat olla poikamaisia, mutta pojat ei tyttömäisiä. Periaatteessa tuo keskustelu voisi olla tottakin tai ainakin lyhennelmä laajemmasta keskustelusta. Joka tapauksessa tämä valtava ristiriita häiritsee minua aivan tuhottomasti. Koska olen nykyään vielä poikalapsen äitikin, niin väkisinkin tulen miettineeksi, että mitä jos minun poikani haluaakin sen pinkin kukkapaidan. Miten minä selitän pienelle ihmiselle, että hän ei voi pitää ns. tyttöjen vaatteita, mutta naapurin Liisa saa pitää poikien vaatteita?
Omalle lapselleni olen ostanut vaatteita, jotka ovat selvästi poikamaisia, mutta tosi paljon myös vaatteita, jotka menevät molemmille. Kaupassa kävelen myös tyttöjen vaatteiden ohi ja nettikirppiksillä katson läpi kansiot, joiden vaatteet markkinoidaan otsikossa tytölle. Kukkakuosit olen jättänyt suosiolla ostamatta, mutta väreissä on tainnut olla jo kaikkea mahdollista. Vaikka en halua pukea lastani kokosiniseen, en kuitenkaan tahdo tehdä lapsestani sukupuoletonta. Sukupuoli on tärkeä osa identiteettiä ja lapseni saa vapaasti olla poika. Nykyään teemme vaateostoksia yhdessä lapsen kanssa ja hän saa itse vaikuttaa vaatteisiinsa.
Mutta ongelmakohtana näen kuitenkin sen, että tyttö saa haluta niitä traktori-paitoja, mutta entäs jos poika haluaakin My Little Pony-repun? Miksi tasa-arvo menee tässä kohtaa metsään? MIKSI?! Tää aihe saa joka kerta mut suuttumaan. Olen onnellinen, että oma poikani näyttää olevan ilmeisen kiinnostunut nk. poikien jutuista, mutta kun hän esim. halusi lainata kirjastosta prinsessa-kirjan, niin vielähän se oli tosi söpöä… Entäs sitten viiden vuoden päästä? Omasta mielestäni lapseni saa tykätä mistä tykkää, mutta ikävä kyllä yhteiskunta ei taida ajatella samalla tavalla.
Toki voin toivoa, että asenteet muuttuvat koko ajan parempaan suuntaan. Mutta usko siihen murenee joka kerta, kun lukee/näkee jotain sellaista, kuin tuossa aikaisemmassa linkissä.
Oletko itse joutunut tilanteeseen, jossa lasta kiusataan siksi, että hän tykkää toiselle sukupuolelle suunnatuista jutuista? Miten suhtauduit siihen tai miten suhtautuisit? Olenko ainoa, jota tämä nurinkurinen tilanne häiritsee?