Illan varjoon himmeään
Jos minulta kysyttäisiin (ja koska ei kysytä, niin kerron ihan oma-aloitteisesti 😀 ), niin paras vuorokaudenaika on ehdottomasti myöhäisilta. Juuri tämä hetki, tässä ja nyt. Miksikö?
Olen aina ollut aamuntorkku, illanvirkku. Ihan ekaluokasta lähtien muistan sen piinaavan tuskan, kun piti nousta ylös niin huuuurrjaaan aikaisin (olin kotihoidossa koulun alkuun, joten tosiaan sain yleensä nukkua niin pitkään kuin huvitti) ja kuinka epistä olikaan, kun äiti pakotti sänkyyn ysiltä (luin salaa kirjoja peiton alla taskulampun valossa jopa yhteentoista). Kiitän lastani joka kerta, kun hän nukkuu yli kahdeksaan (mikä autuus, jos menee lähemmäksi ysiä, jes!). Työt haittaavat tätä rytmiä ikävän paljon, mutta näin lomaillessa ei ole niin justiinsa. Illalla lapsi simahtaa yhdeksään mennessä ja siitä alkaa mun päivän tähtihetki (apua, kuulostaa ihan siltä, kun lapsen kanssa olisi kamalaa, en mä sitä nyt ihan niin tarkoita, joten älkää lukeko rivien välistä sellaista, jota siellä ei ole). Jos N-mies on kotona, puuhailemme keskenämme jotain tai olemme omissa oloissamme. Usein teen itselleni iltapalaa, hengailen tässä koneella tai katselen TV:tä. Joskus myös kuuntelen musiikkia tai katselen netistä mielenkiintoisia videoita. Joskus saatan lukea kirjaa puolille öin, koska se on mahdollista, jäähän mulle silti nukkumisaikaa 7-8 tuntia, tai enemmänkin, jos N-mies on takaamassa aamu-unia. Tätä en osaisi tehdä aamulla. Aamulla on unihiekkaa silmissä, kahvikuppi ja päivän polttavimmat uutiset houkuttelevat. Esim. tätä blogia en koskaan päivittäisi, jos siihen olisi aikaa vain aamusta.
Joskus istun pihalla ja vain katselen pimenevää iltaa. Ah, kohta tulee ne pimeät, mutta vielä lämpimät elokuun illat! Ja kynttilät! Aamulla/päivällä aurinko häikii ja hiostaa, mutta illan hämärässä viileydessä on helpottavaa olla. Maailmakin on niin hiljainen. Mikä voisi olla parempaa?
No, esim. vähemmän väsynyt äiti. Mutta en vaan voi sille mitään, että rakastan venyttää iltaa mahdollisimman pitkälle. Touhuta omiani ja nauttia rauhasta. Tehdä jotain, joka on ihan mun oma juttu. Elää vain itselleni.
Mikä on sinun lempivuorokaudenaikasi ja miksi? Onko se aina ollut niin, vai onko mielipiteesi muuttunut matkan varrella?
Ps. Mun suuri aikomus oli liittää tähän kuva meidän tämänhetkisestä hämärästä pihasta, mutta en saa ladattua kuvia. Joten saatte tyytyä vanhaan kuvaan, kesäkuulta 2010.
