Ja sitten heitä oli kolme...

Pahinta Nannaa

Kun sinä eräänä syysiltana vuosia sitten päätimme ystävieni kanssa nousuhumalassa kutsua paikalle jotain poikia, en voinut kuvitellakaan tapaavani tulevan aviomieheni. Silloin oli sateista, kylmää ja niin vaan tuo ihmeellinen olento saapui paikalle alun epäröinnin jälkeen. Eipä varmaan kuvitellut hänkään löytävänsä tulevaa vaimoaan. Olimmehan nuoria ja elämä oli hetkessä elämistä. Sitä ehkä kaipaan nuoruudestani, hetkessä elämistä. Joka tapauksessa, jokin siinä sateisella parkkipaikalla poikia vastaanottaessa vaan kolahti. Ei se ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta jotain erilaista. Siitä tahdoin pitää kiinni ja näin olen tehnyt.

 

 

Vajaa kuusi vuotta myöhemmin raskaustesti näytti plussaa ja sanoimme toisillemme "tahdon". Hämmentävää, miten silloin vasta tajusi, minkälainen voima tuohon yhteen pieneen sanaan latautuu. Sana sai aivan uuden merkityksen.

 

Sitten meitä olikin jo kolme. Tuossa pienessä olennossa yhdistyy meidän kahden parhaimmat ja huonoimmat piirteet. Häntä suojellakseen menisi vaikka läpi harmaan kiven. Äidin rakkaus on jotain, jonka voi ymmärtää vain toinen äiti. Se ylittää kaikki odotukset, eikä se milloinkaan lopu kesken. Niinä huonoimpinakin hetkinä se kumpuaa jostain syvältä ja joskus sitä tuntee itsensä tosi pieneksi, koska se tunne on niin valtava. Viimeksi tänään meinasin tuohon tunteeseen pakahtua, kun lapsellemme laitettiin korviin putket. Pikku juttu, mutta kun pientä viedään nukutettavaksi, se tuntuu aika paljon isommalta.

 

Tällä tietoa perheemme on tässä. En osaa sitä tarkoin selittää, mutta jollain tavalla se tuntuu oikealta. Onhan siihen syitäkin, mutta niin henkilökohtaisia asioita en ehkä ole valmis blogissa julkisesti jakamaan. Joskus ahdistaa, että teemmekö lapsellemme huutavan vääryyden, jos hän jää ilman sisarusta, mutta toisaalta sitä porttia ei ole täysin suljettukaan, joten mielihän voi aina muuttua. Juuri nyt tämä tuntuu kuitenkin hyvältä. Meidän kolmen hengen yksikkömme. Meidän perheemme.

 

Ps. Plus kaksi hullua kissaa, mutta he vaativat ihan oman bloggauksensa. :D

Kommentoi