Ja taas jaksaa kuukauden!

Mä niin pyhästi lupasin itselleni. Piirsin rastin seinään ja onnittelin itseäni, kun en heti palkkapäivänä kirkuen juossut ensimmäiseen kauppaan ostamaan jotain muka tarpeellista. Nyt viikkoa myöhemmin petin lupaukseni. Olin kaupungilla ihan muusta syystä, mutta varmaan syvällä sisimmässäni ajattelin, että samallahan sitä voisi käydä vaatekaupoilla.. Vaikka yritin kovasti vakuuttaa itselleni muuta.

Voi luoja. H&M:stä selvisin tyhjin käsin. Hyvä minä! Gina Tricot ei tuottanut tuskaa, eikä Cubus. Mutta sitten. Askeleeni johtivat mystisesti kohti New Yorkerin ovea. Ja mystisesti ovesta sisään. Siellä mä sitten kiertelin silleen muka tosi coolisti. Katselin rekkejä puolihuolimattomasti ja vakuuttelin itselleni olevani vain katselemassa. Sisäisestihän muistutin lähinnä niitä Zalandon mainoksissa kirkuvia naisia.

Niinpä niin. Lopulta löysin itseni sovituskopista. Sen sovitusrupeaman jälkeen olen hyvinkin tyytyväinen, että mukaan lähti vain kaksi vaatekappaletta. Kassalla mietin, että tässä sitä taas ollaan. Ensi kuussa annan itselleni kuitenkin luvan painella heti palkkapäivänä vaatekaupoille, jos sillä säästän itseni koko kuukauden kidutukselta, kun yritän olla ostamatta. En mä meitä kuitenkaan vararikkoon shoppaile, jos vaatekauppaan menee muutama kymppi kuussa. Näähän oli hei löytöjä! 😀