Kaikki hyvä loppuu aikanaan (tosin onneksi kaikki huonokin)

Viimeisen lomaviikon kunniaksi olen

– reissannut pojan kanssa yhteensä lähes 12 tuntia junalla.

– syönyt yllättävän hyvää sapuskaa junan ravintolavaunussa.

– nähnyt pitkästä, piiiitkästä aikaa kavereita, jotka asuvat aivan liian kaukana.

– nauranut mahani kipeiksi.

– ihmetellyt peltotöitä, sekä ensimmäistä kertaa traktorin kyydissä ollutta poitsua, joka pelkäämisen sijaan nukkui kyydissä päikkärit.

– ihmetellyt pienten paikkakuntien ystävällisyyttä.

– nuuhkutellut ja hoivannut ihanaa pientä ihmistä.

– uinut, uinut ja vielä pari kertaa uinut.

– kestinnyt siskoa pesueineen.

– kerännyt oman pihan satoa ja tehnyt herkullista marjapiirakkaa.

– syönyt ihan liikaa herkkuja.

– nauranut mahani taas kipeäksi katsoessani siskon kanssa ehkä maailman typerintä elokuvaa.

– laulanut Singstaria siskontyttöjen kanssa.

– suunnitellut lähitulevaisuutta, pelännyt ja ahdistunut, mutta myös tuntenut päättäväisyyttä.

– ja ennen kaikkea, yrittänyt unohtaa sen tosiasian, että huomenna alkaa työt.

Ei vaan tahdo onnistua. Tulevaisuus, tule pian.