Kuinkas sitten kävikään? (ts: Missä se Tove Jansson oikein asuu?)

Lainasimme tuossa joku aika sitten kirjastosta Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? -kirjan. Kirja oli lapsuudessani yksi lemppareistani ja ilokseni myös lapseni on tykästynyt kirjaan niin, että harkitsen jopa sen hankkimista ihan omaksi. Tänään sitten luimme kirjaa jälleen kerran iltasaduksi, ja täytyy sanoa täysin rehellisesti, että en olisi arvannut, kuinka vaarallisilla vesillä kellumme.

”Äiti, mitä tässä lukee?” kysyi A ja osoitti kirjailijan nimeä. Vastasin ja kerroin sen olevan kirjan tekijän nimi, josta seurasi jatkokysymys:

”Mutta missä se Tove Jansson asuu?”

Tässä kohtaa oli vielä paljon pelastettavissa. Tove Jansson asuu kaukana. Tove Jansson asuu muualla. Ei äiti tiedä, missä Tove Jansson asuu, katsopas lapsi kuinka hienoja kuvia, ääk!

Ei, minä vastasin: ”Voi, Tove Jansson on kuollut.”

A:n kulmat menivät kurttuun ja lapseni tuntien tiesin, että tästä seuraa aikamoinen keskustelu.

Kun olin vastannut miljoonaan kysymykseen (mm. mutta kuka sen ampui (!), kuoleeko kaikki vanhana, kuoleeko naapurikin kohta, kuka naapurissa sitten asuu, tuleeko minustakin vanha, äiti oletko sinä vanha jne.), palasimme kuitenkin alkuperäiseen asumiskysymykseen. Kun vastasin, ettei kuoleman jälkeen asuta enää missään, vaan sitten sitä ihmistä ei vaan enää ole, tiesin, että lapseni maailma on lopullisesti murtunut. Henkisesti valmistauduin lohduttamaan maailmantuskaa harteillaan kantavaa pientä lastani ja sain kuulla seuraavat sanat:

”Äiti, onneksi se Tove Jansson kirjoitti tämän ennen kuin kuoli.”

Niin, onneksi.

Ps. Enpä äkkiseltään olisi uskonut, että valitsen joskus tuolta kategorioista kohdan syvällistä, mutta tulipa sekin päivä.