Murteella (haaste!)
Miä bongasin tän haasteen useemmaltki Lilyläiselt ennen ku ite tartuin tähä. Periaattees tää kuulosti aika hauskalt, mut toisaalt mietin, et kui paljon tää mun puhekieli sit poikkee siitä, mitä normaalisti blogii kirjotan. Nyt ku aloin kirjottaa, ni kylhän tää poikkee paljonki.
Mun puhekieli on sekotus kahta eri murretta. Ku miä oon kotosin Kymenlaaksost, tai tarkemmin siit nykysen Kouvolan alueelt (vaikka mulle se on aina Valkealaa), ni mulle on jääny puheesee miä ja siä, vaik muutinki sielt pois jo kymmenisen vuotta sitte. Tätä nykyähä miä vaikutan pohjoisella Uuellamaal. Täält mulle on tarttunu puheesee enemmänki tiettyi sanoi ku se puhetyyli. Esim. meen nykyseltää useemmin duunii ku töihi ja joskus hyvil keleil mut näkee pyöräilyn sijaa fillaroimas. Nii, ja rankan päivän jälkee on hyvä mennä himaa. Kymmenen vuotta sit olin sitä mielt, etten ikiin rupee käyttää noit sanoi, mut toisin kävi. Mut sitä päivää ette nää, et miä sanoisin kuka-sanan tilalla ketä. ”Ketä toi oli?”, eihän sillee vaa voi sanoo! 😀
Mun puhetyylis on ominaist sanojen lyhentämine ja tietyis sanois viimisten kirjainten poisjättäminen. D-kirjain on iha turha, ellei se sitten oo nimes, kuten Daavid. Mut niiku en mä koskaa sanois meidän, kyl se on meiä tai meiän (ja näin kirjotettunaha se näyttää ihan äärettömän tyhmält). Tuol aiemmin tekstis oli toi Uuelmaal, ja kylhä seki näyttää kirjotettuun tosi tyhmält.
Miä oon ain ihmetelly sitä, et miten tää mun puhe on säilyny näin pitkään samanlaisena ku se oli, ku asuin Kymenlaaksos. Et miten niiku mä ja sä ei tartu samallailla ku monet muut murteet? Kuitee, jos meen johki sukulaisille vaik Pirkanmaalle, niin muutaman päivän pääst miä alan puhuun sikäläisittäi. Tai jos oon koko ajan tekemisis jonku kaa, joka puhuu jotai tosi vahvaa murretta, niin kyl se tarttuu väkisinki. Nii miks tää ei sit tartu? Päinvastoi, ihmiset, jotka on mun kaa tekemisis, alkaa toisinaa puhuu miä ja siä. 😀
Mut joo, ehkä miä jätän tän murrejutun tähä. Yllättävän vaikeet kirjottaa niiku puhuu, välil on pakko oikei miettii, et mite miä sanon tän jutun. Eikä siltikää mee varmaa iha oikein, tosi vaikee noit sanojen loppui kirjottaa joka kohas oikei, ku ei oo itekä iha varma, et miten sanoo ne. 😀 Eli ehkä miä seuraavan kerran kirjotan taas ihan tutul ja turvallisel tyylil.
Nii ja tartuha siäki tähä, joka et oo tät viel tehny!