Tiedä sitten, onko syynä lähestyvä syksy, uusi työpaikka vai ainoastaan tarve saada omaa aikaa (muutenkin kuin töiden merkeissä), niin olen viime päivinä yrittänyt mielessäni kehitellä uusia elämäntapoja ja harrastuksia. Isoimpana ahdistuksena on oma kroppa ja huono kunto. En ole lihavimmillani, mutta kiloja on silti roimasti liikaa. Ahdistaa, etten enää jaksa liikkua samalla tavalla kuin reilu kolme vuotta sitten, kun vielä harrastin säännöllistä liikuntaa ja kuljin julkisten lisäksi paljon omalla moottorilla. Autoilu laiskistuttaa ja näköjään myös arki tuon pikkumiehen kanssa. Kyllähän me ollaan joskus lenkkeiltykin, mutta töiden myötä sekin jäi, itse kun en siitä niin nautintoa saa, että kävelen päämäärättömästi ympäriinsä. Arkityö vie mukanaan monia lapsen ja aikuisen yhteisiä harrastusmahdollisuuksia, joten meille ei jää kovin montaa vaihtoehtoa liikkumiseen.

Niinpä olisi kiva keksiä itselleen taas harrastus. Mielessä on pyörinyt kansalaisopiston kurssit, mutta myös jumpan ottaminen aikatauluun. Jokatiistaikellokahdeksantoistaviivakakskytä-harrastukset ei meidän perheessä toimi, koska noin joka toinen kerta joutuisin pyytämään jonkun hoitajaksi. Kun edes viitsisi pyytää, mutta toisaalta en myöskään halua poitsua hoitoon vielä päiväkotipäivän päälle. Niinpä nuo kansalaisopiston yms. tiettyyn aikaan sidotut kurssit ja harrastukset on poissuljettuja. Jäljelle jääkin sitten jumppa tahi itsekehitelty liikunta, esim. se lenkkeily (plääh!). Jumppiin mun tieni varmaankin johtaa, koska tiedän vanhasta kokemuksesta, ettei mulla riitä motivaatio omaehtoiseen liikuntaan. Kun taas maksan niistä jumpista, niin pakkohan niissä on käydä. Mitään himoliikkujaa musta ei tälläkään vaihtoehdolla saada, koska (ilman lastenhoitajaa) mulla on mahdollista lähteä jumppaan 2-4 krt viikossa, enkä mä nyt ihan jokaista perheemme yhteistä iltaa haluaisi jumppiin tuhlata. Niinpä voisin käydä niissä 1-3 krt viikossa, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

No. Sitten menin yhden liikuntapuljun sivuille ja järkytyin. Hinnat, ne hinnat. Tässä parin vuoden tauon aikana ne pirulaiset on menneet nousemaan. Niinpä mä nyt odotan kiltisti seuraavaa tilipäivää ja katson budjettia tarkemmin. Tähän väliin ei ole varaa ylimääräiseen. Syyskuuta siis odotellessa.

Kilojen vähenemisen eteen olen tällä hetkellä kuitenkin jo tehnyt. Olen jättänyt herkut useammin kauppaan ja lisännyt ruokavalioon entistä enemmän kasviksia, oikeastaan muuta vikaa ei ruokavaliossani olekaan. Viimeksi olen laihduttanut ihan normaalilla ruualla ihan menestyksekkäästi, joten tälläkään kertaa en aio ottaa käyttöön mitään poppaskonsteja. Tänään söin jopa yhden suklaapatukan ilman omantunnontuskia, joka jo sinänsä on hyvä merkki; herkuttelukin on ok, kunhan kohtuudessa pysytään, eikä herkuttomuudesta tule pakkomiellettä. Tulevaisuus näyttää, kuinka hyvin pärjään tästä eteenpäin ja lähtevätkö kilot vihdoinkin.

——————————————————————————–

Viikonloppukin jo häämöttää. Ensimmäinen viikko uudessa työssä on sujunut mukavasti, mutta viikonloppu on silti aika jees. Pääsen lauantaina juhlimaan kälyn synttäreitä ja sitä varten on huomisellekin puuhaa; kakku! Kivaa päästä leipomaan pitkästä aikaa. 🙂 Tässä ensimakua koristeista, muun kakkuraportin saatte sitten viikonlopun jälkeen. Koristeet ovat valmiiksivärjättyä sokerimassaa, kukat on tehty muotilla ja taivutettu, kuivatus karkkivuoissa