Syntisen suklainen, mintunvivahteinen ja supermegamakea juustokakku

Mä ajattelin, että laittelen tästä lähtien aina kuvia ja/tai reseptejä (etenkin, jos ne jotakuta kiinnostaa?), kun saan aikaan jonkun herkkuluomuksen. Koska mun leivontabuumi on viime aikoina ollut vähän laskusuunnassa (lue: vyötärönympärys sanoo kasvavan vastalauseen), päätin laittaa tänne yhden ”maistiaisen” edeltävistä tekeleistäni. Tää on mun omaa käsialaa ja tehty tässä menneenä kesänä. Innoitus on tullut Ben&Jerry’sin jäätelöistä ja miehen toiveesta saada makea ja suklainen synttärikakku. No ole hyvä vaan, rakas siippani. Tästä ei puutu enää kuin toffee/kinuski/tms., niin kenen tahansa makeansietokyky ylittyisi.

 

dsc_0389.jpg

Pohja:

n. 1½ pötköä minttu-Dominoja (ei oo niin justiinsa)

50g sulaa voita

 

Täyte:

200 g maitosuklaata (itelläni tais olla Marabouta tuolloin)

2 prk(400 g) tuorejuustoa

4 dl vispikermaa

n. ½ pötkö minttu-Dominoja

vaahtokarkkeja

3 liivatelehteä

 

Pinnalle:

keksirouhetta

suklaakoristeita sen seitsemää sorttia

vaahtokarkkeja

 

Rouhi Dominot pohjaa varten ja yhdistä sulan voin kanssa. Painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (muistaakseni käytin halk. 26 cm vuokaa) pohjalle.

Laita liivatteet likoamaan. Sulata suklaa. Murenna Dominot noin neljäsosa-paloiksi. Jos käytössäsi on kovin isoja vaahtokarkkeja, leikkaa pienemmäksi. Vaahdota vispikerma ja yhdistä siihen tuorejuusto ja suklaa. Sulata liivatteet kuumennettuun vesitilkkaan ja yhdistä seokseen. Sekoita nopeasti joukkoon myös Domino-palat ja vaahtokarkit, kaada sitten koko seos vuokaan ja tasoita pinta. Anna hyytyä seuraavaan päivään (hyytyy kyllä n. 4 tunnissa, mutta maku on ehdottomasti parempi seuraavana päivänä, kun Dominot on ehtineet kunnolla pehmentyä). Koristele mielesi mukaan kaikella mahdollisella.

Unohda kalorit ja NAUTI!

 

 

PS. Saa tykätä ja etenkin avata sanaisen arkkunsa! Jos sulla on ideoita, kuinka tätä voisi varioida, niin anna palaa! 🙂

Koti Ruoka ja juoma

Huono päivä

Se alkoi huomaamatta. Se hiipi niskan taakse hönkimään ja odotteli siellä sopivaa hetkeä. Yritin huiskia sitä pois, mutta se pirskatti oli itsepintainen. Sopivan hetken saapuessa (lapsi otti ja mätkäisi päähän leikkiautolla kesken puhelun, äidin puheluthan ovat siis hänen mielestään täysin rikollisia) se saapui hyökyaallon voimalla. Seuraavassa hetkessä ilolla odotettu ruuanlaitto sai aivan uudenlaisen sävytteen, kun jo ensi kättelyssä mausteet paloi pannuun kiinni (kyllä, luit oikein) ennen kuin kanat edes pääsivät pannulle asti. Pyykit tuntuivat liian haalistuneilta ja saumatkin olivat menneet liian kieroon. Lapsikin otti ilon irti ja pisti kämpän hyrskyn myrskyn. Siinä sivussa jäi jalkoihin lelut, ne vastapestyt pyykit ja kissaraukat. N-miehestä nyt puhumattakaan, mitäs kehtasi tulla ritarillisesti tarjoamaan apuansa kesken palaneet mausteet-episodin. Kamala mies. Lapsen päiväunetkin alkoivat tosi leppoisasti (not) ja oletettavasti se näkee tuolla nyt painajaisia kiukkuisesta äidistä. Lisäksi ulkona sataa, on kylmää ja märkää ja ikävää ja mäenalamitäänjaaionkiukutellakokopäivän!

No okei. Kuppi kahvia ja katsotaan sitten, menikö kuppi nurin (kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti, se ja sama).

Suhteet Oma elämä