On niin helppoo olla onnellinen

Toissapäivänä mä tein sen. Johan sitä harkitsin puoli vuotta. Vihdoin kyllästyin jahkailuun ja vaan tein sen. Mä pelkäsin, että jälkikäteen tärisen kauhusta ja ahdistun vaan kahta kauheammin avoimen tulevaisuuden edessä. Mä ajattelin, että varmana vollotan kotona silmät päästäni, kun olen niin tyhmä. Sitten mä istuin autossa kotimatkalla ja itku tuli. Mutta ne oli onnenkyyneleitä. Itkiessäni nauroin, sulasta onnesta ja helpotuksesta. Illalla kotona pohdin tulevaisuutta ja mietin, teinkö todella oikein. Kävelin peilin ohi ja tajusin hymyileväni. Kyllä mä tein.

En edes muistanut, miltä tuntuu olla näin onnellinen. Kai se ahdistus voi tulla vielä monta kertaa, mutta nyt mä aion nauttia. Kahden viikon päästä alkaa loma, siunattu loma, ja sitten maailma on avoin. Tottakai mua pelottaa. Mutta niin mua pelotti myös muuttaa tosi nuorena kotoa, mutta ikinä en ole katunut. Mua pelotti lähteä yhteen työpaikkaan, mutta sain sieltä kultaakin kalliimman kokemuksen siitä, että jotkut työnantajat oikeasti välittävät työntekijöistään. Mua pelotti äitiys, mutta hyvin tässä on ainakin tähän saakka käynyt. Oikeastaan en pidä pelkoa kriteerinä sille, mitä teen tai en tee. Hyvätkin jutut saattaa pelottaa, mutta jos antaa pelon aina voittaa, niin moni hyväkin kokemus saattaa jäädä kokematta.

Just nyt on niin helppoo olla onnellinen.

10848324_739614929420472_177066885_n.jpg

Sinä päivänä taivaskin riemuitsi mun kanssa.

Suhteet Oma elämä Mieli Työ

Kohti joulua

Vaikka mä podenkin edelleen akuuttia kaamosahdistusta, niin lähestyvä joulu piristää kyllä mielialaa kummasti. On ihanaa, kun on jotain odotettavaa! Koti muuttuu tunnelmalliseksi kynttilöiden ja muiden joulukoristeiden myötä, callunat piristävät terassia ja lahjapaperien rapina illalla tuo mieleen oman lapsuuden, kun äiti yritti paketoida lahjoja meiltä lapsilta salaa. Glögikattila on kuumana harva se ilta ja joku ilta ajattelin aloittaa piparitouhutkin. Kohta postiluukkuun alkaa kolahdella joulukortteja ja taitaapa mulle joku pakettikin tänä vuonna tulla blogiposti-tempauksen merkeissä. Ihanaa!

dsc_1429.jpg

Tänään tunsin iloa ja onnea lapsestani päiväkodin joulujuhlassa. Äitin iso, pieni poika. ♡ Huomenna ajattelin aloittaa lahjatoffeen teon, miltäköhän maistuisi kanelitoffee? Vielä pitäisi muutama korttikin saada aikaan pojan kanssa, täytyneekin joku päivä vinkata kivoja (ja helppoja) ohjeita lapsen kanssa askarteluun.

dsc_1399.jpg

On ihanaa seurata myös lapsen jouluintoilua. Tähän asti poitsulla on koko joulu mennyt vähän ohi, onhan ne lahjat olleet kivoja, mutta eipä tyyppi ole kummemmin joulusta välittänyt. Tänä vuonna kuitenkin osataan jo odottaa joulupukkia ja toivoa tiettyjä lahjoja. Myös joulukalenterit tuovat iloa joka päivään. Kummiltaan poitsu sai aivan mielettömän kauniin kuvakalenterin. Lisäksi meillä on koko perheen yhteinen suklaakalenteri. Kalenteri on äitini tekemä ja siihen saa siis itse ripustella mieleisiä suklaita. Aiempina vuosina kalenteri on ollut vain mun ja mieheni käytössä, mutta tänä vuonna en uskonut, että poitsulle menisi läpi perustelut siitä, kuinka herkkukalenteri on vain meille ja kuvallinen vain hänelle. 😀 Äitille täytyy vinkata, että alkaa olemaan ahdas tuo kalenteri, kun yhteen lenkkiin täytyykin ahtaa kolme namua…

dsc_1433.jpg

dsc_1440.jpg

MULLE!

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Suhteet Sisustus Oma elämä Lasten tyyli