Vaikka mä podenkin edelleen akuuttia kaamosahdistusta, niin lähestyvä joulu piristää kyllä mielialaa kummasti. On ihanaa, kun on jotain odotettavaa! Koti muuttuu tunnelmalliseksi kynttilöiden ja muiden joulukoristeiden myötä, callunat piristävät terassia ja lahjapaperien rapina illalla tuo mieleen oman lapsuuden, kun äiti yritti paketoida lahjoja meiltä lapsilta salaa. Glögikattila on kuumana harva se ilta ja joku ilta ajattelin aloittaa piparitouhutkin. Kohta postiluukkuun alkaa kolahdella joulukortteja ja taitaapa mulle joku pakettikin tänä vuonna tulla blogiposti-tempauksen merkeissä. Ihanaa!

Tänään tunsin iloa ja onnea lapsestani päiväkodin joulujuhlassa. Äitin iso, pieni poika. ♡ Huomenna ajattelin aloittaa lahjatoffeen teon, miltäköhän maistuisi kanelitoffee? Vielä pitäisi muutama korttikin saada aikaan pojan kanssa, täytyneekin joku päivä vinkata kivoja (ja helppoja) ohjeita lapsen kanssa askarteluun.

On ihanaa seurata myös lapsen jouluintoilua. Tähän asti poitsulla on koko joulu mennyt vähän ohi, onhan ne lahjat olleet kivoja, mutta eipä tyyppi ole kummemmin joulusta välittänyt. Tänä vuonna kuitenkin osataan jo odottaa joulupukkia ja toivoa tiettyjä lahjoja. Myös joulukalenterit tuovat iloa joka päivään. Kummiltaan poitsu sai aivan mielettömän kauniin kuvakalenterin. Lisäksi meillä on koko perheen yhteinen suklaakalenteri. Kalenteri on äitini tekemä ja siihen saa siis itse ripustella mieleisiä suklaita. Aiempina vuosina kalenteri on ollut vain mun ja mieheni käytössä, mutta tänä vuonna en uskonut, että poitsulle menisi läpi perustelut siitä, kuinka herkkukalenteri on vain meille ja kuvallinen vain hänelle. 😀 Äitille täytyy vinkata, että alkaa olemaan ahdas tuo kalenteri, kun yhteen lenkkiin täytyykin ahtaa kolme namua…

MULLE!

Ihanaa joulunodotusta kaikille!