’Hitaasti, mutta varmasti’ kuvaa meidän remonttia aika hyvin. Ollaan nyt asuttu remontin keskellä 1½ kk ja kerrankin tuntuu, että tämä taitaa oikeasti joskus valmistua. Ei ihan ensi viikolla, eikä varmaan sitä seuraavallakaan, mutta ehkä jo ensi kuussa. Ainakin mä toivon niin koko sydämestäni. Kun vihdoin saimme vierashuoneen kuntoon, jotta pääsemme makkareista evakkoon, niin alkaa tuntua, että edistystäkin on tapahtunut.

Yllättäen listat uupuu. 😉

Mä diggailen tosi paljon uuden vierashuoneen ilmeestä. Parempaa kuvaa saatte sitten, kun vierashuone on varsinaisessa käyttötarkoituksessaan, yllä oleva kuva on nimittäin otettu sadepäivänä ja seinät näyttää tummemmilta kuin todellisuudessa. Vierashuoneen sävyt valittiin keittiön sävyjen mukaan, koska keittiöstä on suora näkymä sinne. Sävyt osuivat aivan nappiin! Keittiönvastaiselle seinälle tuli tummemmanharmaa pinta ja siitäkin tuli tosi hyvä.

Lattiaan päätettiin laittaa vaaleaa laminaattia. Ihan valkoista lattiaa en missään nimessä halunnut, mutta tästä tuli tosi hyvä ja sekin natsaa hienosti keittiön tummanharmaan laatan viereen. Tuo laminaatti oli muutenkin jollain tapaa ihan älyttömän hyvän tuntunen jalan alla, ei ollenkaan niin liukas kuin mitä meillä on aiemmin ollut. Näillä näkymin myös muihin makkareihin tulee samanlainen lattia. Muuta samaa huoneissa ei olekaan, jokaisella huoneella kun on nyt oma värisävynsä; meidän makkari on valkoinen huone, pojan makkari ruskea huone ja vierashuone sitten se harmaa. Ihan kuin hulppeammassakin pytingissä. 😉

Nyt vierashuoneessa majaansa pitää A, joka oli huoneenvaihtamisesta melko innoissaan. Jopa niin innoissaan, että eilen illalla oli kovin vaikeaa nukahtaa. Toivottavasti tottuu pian, ettei mene yöunet aivan harakoille. A:n huone on siis tällä hetkellä kaaoksen alla, seuraavaksi on sitten meidän huoneen vuoro ja sitten onkin jäljellä ”vain” keittiö ja olkkari. Positiivinen ajattelu kunniaan.

Remontin keskellä olen saanut aivan kamalan matkakuumeen. Olemme suunnitelleet ensi kuuksi jo mökkireissua, hotellireissua Tallinnaan ja vielä olisi kaipuu lähteä kaksin miehen kanssa minilomalle, jos vaan hoitokuviot onnistuu ja päästään yhteisymmärrykseen kohteesta, joka oletettavimmin on joku Euroopan kaupunkikohde (vinkkejä?). Siinähän se parin viikon yhteinen loma hujahtaakin. Odotan lomaa innolla, olisi ihanaa jo päästä hengähtämään työn äärestä.

Ensi viikonloppuna pidänkin lomaa perheestä ja lähden vanhoille kotikonnuille. Perjantaina vietän iltaa kavereiden kesken ja lauantaina yllätän siskon (mutta miten, siitä kerron myöhemmin, jos vaikka sisko sattuu blogini bongaamaan 😉 ). Ihanaa päästä rentoutumaan ilman lasta koko viikonlopuksi! Sunnuntaina tulenkin varmaan kotiin hirveässä ikävässä, enkä päästä poikaa silmistäni moneen päivään. 😀