Töissä on ollut stressiä, mutta onneksi teemukista löytynyt sydän lämmitti mieltä.

Täytyis varmaan ottaa taas mallia rentoiluun kissoilta.

Pojan kanssa askarreltiin mummulle ja mummolle kortit. Sisään kirjoitettiin pojan kertomia juttuja kyseisistä henkilöistä. Mummu osaa kuulemma temppuilla ja tykkää puurosta, kun taas mummo osaa leikkiä autoilla ja tykkää halata. Voih.

Sitten matkustettiin pitkä matka, ei mummolaan, vaan kummilaan, koska kummi eli mun sisko täytti pyöreitä. Poitsu 3 v. oli täynnä kysymyksiä; Mikä toi kuulutus on? Miksi tossa on kello? Miksi tossa on noin monia raiteita? Mihin ne junat menee? Miksi noi ihmiset menee junaan? Miksi tolla on kans reppu selässä? Pysähtyykö se juna tässä? Vai tossa? Miksi/miksi ei? Ja kasa muita helppoja kysymyksiä.

Kummilassa syötiin ja juotiin ja nautittiin. Illalla katsottiin Euroviisuja ja juotiin kuoharia. Veikattiin Suomen sijoitusta ja arvasin tiesin oikein! Se oli varmasti sen kuoharin mukanaan tuomaa viisautta… Sitten valvottiin liian myöhään. Seuraavana aamuna kuuntelin aamukuudesta saakka siskontyttöjen kiherrystä ja supatusta, kun valmistelivat äitienpäiväylläriä. Oih.

Viikonloppu oli kuitenkin taas nopeammin ohi kuin olisin toivonut. Työviikko alkoi ankeasti ja päättyykin ankeasti flunssan kourissa. Allergian päälle tää on aika syvältä. Mutta ei se mitään, kun mulla on täällä ihana viihdyttäjä, joka osaa jo piirtää kissankin. Kattokaa nyt, miten hieno! Siitä tulee taiteilija!

Tai sitten mä ehkä katson tätä äitiyden ruusunpunaisten silmälasien läpi. 😉