Olin suunnitellut peseväni tänä viikonloppuna ikkunoita ja päälle päätteeksi autonkin. Polkupyöräkin kaipasi huoltoa, jotta pääsisi pienentämään nollaamaan työmatkakulut. Auringonvalon innoittamana suunnittelin jopa leikkaavani marjapuskat nyt, kun siihen kerrankin on aikaa. Lisäksi mietin, kuinka kivaa olisi vihdoin ja viimein tehdä yhdessä miehen kanssa jotain, siis ihan kahdestaan. Edellisistä ”treffeistä” kun alkaa olla jo säädyttömän kauan aikaa.

Noh, armas mieheni huolsi polkupyöräni, mutta enpä viitsi vinkata enää auton tai ikkunoiden suuntaan. Marjapuskat ehtii kai myöhemminkin. Treffit jää jälleen kerran pitämättä. Jokseenkin pilkallista, että tää on toinen kerta kuluvana vuonna, kun suunnitellut treffit jää pitämättä mun sairastaman vatsataudin vuoksi.

Jep, kolmatta päivää sohvan pohjalla ja pikku hiljaa (ehkä) alkaa olo helpottamaan. Tiistaina ja keskiviikkona pesin ja hinkkasin hulluna käsiäni, jotta poitsun tauti ei tarttuisi, mutta turhaan. Torstai-aamusta saakka olen ollut enemmän ja vähemmän taudin kourissa. Ottaa pahasti päähän, vaikka minkäs sairastelulle voi.

Tämän myötä myös mun kropan keväthuolto jäi hiukan vaiheeseen. Puhuin joskus aikaisemmin maaliskuun kestävästä liikuntahaasteesta ja luonnollisesti viime päivät ovat jääneet väliin. Jos tämä olisi tullut vähän aiemmin, ei olisi ollut niin väliä, mutta miksi juuri loppurutistukseen? Mä veikkaan, että vaikka olisin huomenna jo muuten kunnossa, niin tuskinpa pystyn vielä ihan samalla boostilla liikkumaan, kun tällä hetkellä pelkkä kävelykin sohvalta vessaan tuntuu juoksulenkiltä. Harmittaa sikana, kun kerrankin sain itseni niin hyvään vauhtiin liikkumisen suhteen. Tottakai aion jatkaa vauhtia toivuttuani, mutta meneehän siihen palautumiseen taas aikaa ja se jos mikä, harmittaa.

Ja harmittaahan mua muutenkin tuhlata aurinkoisia kevätpäiviä sairastamiseen. Mutta jos jotain positiivista, niin kammoallergiat on laskeneet aika monta pykälää sisäpäivien myötä. Lisäksi sohvalla täristessä on hyvää aikaa katsoa kaikki rästitallennukset boksilta. Jos tää tauti ei kohta lopu, joudun varmaan tilaamaan Netflixin uudelleen.