Maukas lahja

Vietin joku aika sitten syntymäpäiviäni. Yleensä olen muistanut toitottaa kaikille, että en kaipaa lahjoja, mutta koska huutelut ovat yleensä menneet kuuroille korville, niin en tänä vuonna edes ajatellut koko asiaa. Vieraat toivatkin sitten ihania pikkulahjoja mukanaan, joista tuli ihanan iloinen mieli. Mutta kaikkein paras lahja oli ehdottomasti tämä:

dsc_0223.jpg

Maiskis!

Purkki odotteli keittiön pöydällä melkein kaksi viikkoa, ennen kuin sain tarpeeksi hyvän moodin niiden tekemiselle. Mitään vaikeaahan tähän ei liity; kuivat aineet ovat valmiina purkissa ja mukaan täytyi vain heittää voi ja kananmuna. Eilen minulle sitten tuli sopiva rauhallinen hetki ukkojen mentyä uloa touhuamaan, joten päätin ruveta hommiin. Ainesten määrästä päättelin, että tarvitsen ainakin kaksi peltiä, mutta leivinpaperia riitti juuri ja juuri yhteen. Tiesihän sen, mitä siitä seuraa.

dsc_0228_01.jpg

Oho, sehän on jättiläiskeksi!

Eipä sillä väliä, maku oli kuitenkin mitä parhain! Vein herkkua tänään töihinkin ja mun täytyy ehkä kysyä kaverilta muiden ainesten tarkemmat määrät, koska en ole aiemmin saanut aikaiseksi näin hyviä keksejä. Ajattelin tehdä näitä pojan synttäreille, joten sillä kertaa olisi parempi olla tarpeeksi leivinpaperia, jotta kehtaa laittaa tarjollekin. 😉

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe

Pyykkitelinehaaste!

Puutalobabyn Krista esitteli aivan mahtavan haasteen ja pakkohan siihen oli tarttua! Ideana on siis tuo (lähes) joka kodin kestosisustustavara, eli pyykinkuivausteline!

Oon jollain tasolla päästäni vialla, koska tykkään pyykkäämisestä. Okei, jos pyykkikorit tursuaa yli äyräiden ja aika plus kuivatustila on kortilla, niin kyllähän se sapettaa. Mutta se itse prosessi; pyykkien lajittelu, puhtaan pyykin puhdas tuoksu, pyykkien ripustaminen ja kuivien pyykkien hellä taittelu kaappiin… Eikö olekin sairasta? Meidän taloudessa ei pyykit yleensä jää sohvankaiteille tai pöydille odottelemaan kaappiin pääsyä, vaan yleensä kiikutan vaatteet heti viikattuani kaappeihin oikeille paikoille. Mä muistan, kuinka lapsena/nuorena manasin äidin pyykkäys-, viikkaus- ja silitysintoa (ja oh, meillä oli myös mankeli!). Oli turhauttavaa, kun aina kaikki piti mennä millilleen ja pyykkejä ei tosiaankaan jätetty viikkaamisen jälkeen enää mihinkään lojumaan. Nykyään olen kuitenkin itse kevennetty versio tuosta, meillä ei katsokaas ole mankelia… 😉

Mutta se hemmetin pyykinkuivausteline. Ekassa asunnossani se oli aina esillä, yksiöstä kun oli kyse ja kylppäriin ei mahtunut. Silloin käytössä oli kuitenkin taloyhtiön kuivaushuone, jossa kuivuivat isommat pyykit. Seuraavassa, eli mieheni ja minun ensimmäisessä yhteisessä, pyykit kuivuivat yleensä vierashuoneessa. Seuraavassa asunnossa ”ylimääräistä” tilaa oli enemmänkin, pyykit kuivuivat yleensä vierashuoneessa tai sitten pojan huoneessa, jos oli pakko laittaa kaksi telinettä yhtä aikaa. Nuo huoneet sijaitsivat yläkerrassa, joten olivat yleensä poissa vieraiden silmistä. Nykyisessä talossamme pyykit sitten kuivuvat yleensä keittiön ja kylppärin välisessä ”välihuoneessa”.

dsc_0212.jpg

Kuvailenpa tässä keittiötä.. Eikun mikäs se tuolla vas. laidassa pilkottaa…

dsc_0215.jpg

Ystävämme pyykinkuivaustelinehän se siellä!

Tuo paikka on siitä inha, että pyykit ovat kuivuessaan aina näkösällä. Onneksi meillä on iso (siis todella iso, normaalin makuuhuoneen kokoinen) vaatehuone, jonne saa pyykit jemmaan, kun tulee vieraita. Normiarkena en niitä jaksa siirtää, mutta jos on jokin erikoisempi tilanne, esim. synttärit, niin pyykit siirretään vaatehuoneelle. Pyykkejä ei kuitenkaan talviaikaan voi siellä kuivata koko ajan, koska huoneesta tulee tosi tunkkainen. Kesäaikaan voi avata ikkunoita, jolloin kuivatankin pyykit yleensä vaatehuoneen puolella.

Kuvissahan tuo ultimaattinen rumilus seisoo jatkuvasti. Mutta lapsen silmin maailma on aina erilainen. Lapselle kun tuo rumilus on ennen kaikkea maailman paras piilopaikka.

img_0575.jpg

Kukkuu!

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä