Vuosi 2013 ei ollut oikeastaan millään tavalla erityinen. Vuoteeni ei ole mahtunut elämää suurempia matkoja, eikä elämässäni ole tapahtunut muuta suurta muutosta kuin työpaikan vaihto. Kotimme aiheutti stressiä remppailujen takia, ja olen tuntenut itseni varmaan yksinäisemmäksi kuin ikinä. Pieniä ilonhetkiäkin vuoteen mahtui. Tämä vuosi olikin tehty pienistä hetkistä, ne olen koonnut pieniksi kuvakoosteiksi.

Tammikuu

Vuosi alkoi sairastelulla ja paukkupakkasilla. Mahtuipa tammikuuhun yhdet juhlatkin ja kevyt irtiotto miehen kanssa. Lapsi innostui tuhat kertaa joululahjaksi saamistaa leluista. Arki rullasi normaaliin tahtiinsa.

Helmikuu

Helmikuussa sairastelimme taas, sekä äiti että poika. Itse sairastin kammottavan influenssan, eikä sairastelua helpottanut se, että olin kaksin pojan kanssa pahimman piikin ajan. Täytin vuosia, enkä muista, että niitäkään suuremmin juhlittiin. Lunta tuli lisää. Ja lisää. Ja lisää. Itseäni se ei haitannut, minä olen talvi-ihmisiä. Kattomme kesti lumenpainon, mutta joku rakenteissa mätti, kun vedet yhtenä helmikuun päivänä valuivat pitkin eteisen seinää. Alkoi kattoremontin suunnittelu.

Maaliskuu

Maaliskuussa ei tapahtunut juuri mitään normaalin arjen lisäksi. Niin, ja sen kattoremontin. Katolta tiputettiin lumet pois ja sitten alkoi muutaman viikon sähellys katollamme. Onneksi hommia tehtiin vaan pääasiassa työpäivieni aikana. 😉 Hyvä tuli, ja ehkä tänä vuonna luotto katon kestävyyteen on suurempi.

Huhtikuu

Huhtikuussa vietimme poitsun 2-vuotissynttäreitä. Sen kunniaksi ajeltiin loputkin vauvahiukset pois. Vieraita tuli ja meni useampana päivänä ja kakkujakin riiitti. Parhaaksi lahjaksi osoittautui ”Mese”, tunnetummin Mersu. Se kulkee edelleenkin melko tiiviisti mukana poitsun leikeissä. Itse kävin huhtikuussa rentoutumassa risteilyllä kaveriporukalla.

Toukokuu

Toukokuu toi mukanaan tervetulleen lämmön. Poitsun kanssa ihmeteltiin vappuhulinoita ja innostuttiin muovailuvahasta. Koska kattoremontissa ei ollut tarpeeksi remonttia kuluneelle vuodelle, päätimme pistää hulinaksi ja ruveta tekemään uutta terassia. Itse kävin myös keväisessä Ruotsissa työpaikan järjestämällä kevätretkellä. Tuo reissu oli ehkä vuoden kohokohta, oli kiva nähdä muutakin Ruotsia kuin vaan Tukholmaa.

Kesäkuu

Kesäkuu toi uutisen uudesta työpaikasta. Sen ansiosta sain myös aloittaa ihanan pitkän kesäloman. Pieni mies innostui pyöräilystä ja saippuakuplista. Elämä oli leppoisaa.

Heinäkuu

Heinäkuussa saatiin uusi terassi käyttökuntoon. Poitsun kanssa ihailimme vanhoja junia pariinkin kertaan. Piha tuotti marjoja enemmän kuin omiin tarpeisiin. Asuntomessuilla käytiin kasvattamassa kateutta ja Tampereella pienellä minilomalla miehen kanssa. Heinäkuu sujui samalla leppoisuudella kuin kesäkuukin. Niin ja aloitinhan minä bloginikin silloin.

Elokuu

Lomani läheni loppuaan ja kävin hyvästelemässä vanhoja työkavereita kyynelsilmin. Pian olinkin jo uusissa kuvioissa. Terassimme kulmalle ilmestyi palju, jossa vietettiin loppukesästä monta mukavaa hetkeä iltojen jo viilentyessä. Kuun lopulla sukumme sai uuden jäsenen ja lapsemme uuden serkun.

Syyskuu

Syyskuu oli taas yksi turha välikuukausi, jolloin tuntui, ettei tapahdu ikinä mitään. Kahdet synttärijuhlat vietettiin, ja taisi sinne joku tyttöjen iltakin mahtua. Perusarki rullasi eteenpäin samaan verkkaiseen tahtiinsa.

Lokakuu

Lokakuussa tehtiin pihahommia, juhlittiin suvun pienimmän miehen nimeä, ihasteltiin hälytysajoneuvoja ja elettiin taas sitä normaalia arkea.

Marraskuu

Pieni mies odotti lunta kuin kuuta nousevaa ja saatiinhan sitä hetkeksi. Marraskuussa tapasimme myös joulupukin ja askartelimme kasan joulukortteja. Pimeys alkoi vallata alaa ja minulla ainakin oli näkyvissä pientä alakuloisuutta. Tunsin itseni myös todella yksinäiseksi.

Joulukuu

Joulukuussa saimme itsenäisyyspäivän vieraita ja innostuimme joulujutuista. Pieni mies oppi tekemään kuperkeikan, eikä muutamaan päivään oikein mitään muuta olisi tehnytkään. 🙂 Minä kävin äiti-tytär-reissulla Tallinnassa ja tulin hitusen rentoutuneempana takaisin. Joulu tuli suurine odotuksineen, mutta jättikin tilalle suuren tyhjyyden. Vuosi lähestyi loppuaan kovin nopeasti.

Kokonaisuudessaan vuosi 2013 ei ollut ihmeellinen. Tulen tuskin vuosien päästä muistamaan tapahtumia tältä vuodelta. Ehkä se johtuu siitäkin, että edeltävillä vuosilla on ollut niin paljon annettavaa, että nyt kun tulikin hiljainen vuosi, se tuntuu jotenkin kurjemmalta. Olisi ihanaa, kun voisi sanoa, että olenpas kehittynyt ihmisenä, tai teinpä hienon ratkaisun, mutta nyt tuntuu siltä, etten ole saanut viime vuonna mitään aikaan. Niinpä toivon tälle vuodelle enemmän iloa, enemmän ihmisiä ja enemmän rohkeutta tehdä asioita oman pään mukaan.

————————————————————————————————————-

Vuosi sitten taisin istua tässä melko samassa paikassa, yhtä väsyneenä kuin nytkin. Ei ole uusivuosi minun juhlani. Olihan se ihan jees silloin, kun ei ollut lasta, ja pystyi suunnittelemaan rajoitetteetta menonsa. Mutta lapsen tulon myötä mun uudenvuodenjuhlinta on muuttunut kovin yksinäiseksi, kun miehenikin on joka uusivuosi töissä. Eilenkin olimme kaksin poitsun kanssa. Tulin töistä vasta viiden jälkeen, hain poitsun mummolasta ja olimme kotona vasta ennen kuutta. Laitoimme tortilloita ja katsoimme leffaa. Ihan mukavaa. Ennen nukkumaanmenoa kävimme kävelyllä katselemassa raketteja. Poitsu oli kuitenkin niin väsynyt, ettei siitäkään oikein tullut mitään, joten tulimme pian kotiin. Ja poitsun mentyä nukkumaan mä katsoin toisen leffan ja sen jälkeen makasinkin valveilla sängyssä ja toivoin unen tulevan paukkeesta huolimatta. Turha toivo. Katsoin kelloa viimeisen kerran yhden tienoilla. Turhaa varmaan sanoa, etten pidä raketeista.

Kaikesta huolimatta, hyvää uutta vuotta kaikille! 🙂