Pala jouluista Tallinnaa
Pitkän ja rankan viikon päätteeksi oli ihanaa tietää pääsevänsä ottamaan pientä irtiottoa arjesta. Saimme äitini kanssa jo yli kk sitten kuningasidean lähteä katsastamaan Tallinnan joulutoria ja kauan odotettu viikonloppu oli vihdoin edessä. Perjantai-iltana nappasin kimpsut ja kampsut mukaani ja suuntasin äitini kanssa kohti Katajanokkaa. Onneksi tuulikin oli sopivasti rauhoittunut edellisyöstä.
Valitsimme matkan, johon kuului piiiiitkä päivä maissa, jotta välttäisimme kiireen tunteen, joka usein Tallinnan-matkoja on varjostanut. Laiva lähti perjantai-iltana vasta puoli kymmenen aikaan ja ulos piti aamulla lähteä klo 7.30 mennessä. Illalla kävimme vain haukkaamassa iltapalaa ja nauttimassa yhdet glögit yömyssyiksi. Hytissä rupattelimme puolille öin ja sitten olikin jo aika lähteä hoyhensaarille. Tai niin, olisi ollut aika. Ilmastointi puhalsi naamaan (nukuin yläsängyssä), sängyn kaide tuntui riittämättömältä ja viereisessä hytissä rampattiin edes takas. Muuta meteliä ei juurikaan kuulunut, mutta jatkuva oven avaaminen ja kiinni paiskaaminen pitivät hereillä. Kun myös vieraassa paikassa nukkuminen on monesti muutenkin hiukan hankalaa, yöunet jäivät melko vähäisiksi. Herätys oli kuitenkin armotta puoli seitsemän aikaan. Sängystä ylös, vaatteet päälle ja tukanharjaus, 20 min. myöhemmin kävelimme jo terminaaliin.
Lauantai-aamu klo 7 ei luonnollisestikaan ole varmaan minkään kaupungin virkeintä aikaa. Niinpä meillä meni melkoinen tovi, kun yritimme keksiä, että mitä ihmettä tekisimme, jotta aika kuluisi nopeammin. Lisäksi olisi ihan kiva päästä syömään jotain. Päädyimme kävelemään kaupungin uudemmalla puolella ristiin rastiin. Toisaalta aamukävely ei ollut ollenkaan hullumpi ajatus; raitis ilma tuntui hyvältä laivalla vietetyn yön jälkeen ja piristi väsyneitä matkalaisia. Reilun puolen tunnin käppäämisen jälkeen nälkä alkoi kuitenkin painaa, ja lopulta päädyimme Viru Hotellin aamiaispöytään. Tiedä häntä, oliko se nälkä vai harha vai totinen tosi, mutta ruoka oli taivaallisen hyvää.
Aamiaiselta selvittyämme päiväkin oli jo valjennut. Vanhan kaupungin katot kylpivät kauniisti aamuauringossa ja kaupunki oli herännyt eloon. Meidän suunnaksemme valikoitui tässä kohtaa Viru keskus. Meidän oli tarkoitus kierrellä etäämmälläkin shoppailemassa, mutta kauppakeskus yllätti meidät monipuolisuudellaan ja kello riensi eteenpäin. Niinpä palloilimme seuraavat pari tuntia pitkin Viru keskuksen käytäviä.
Melkein ensimmäisenä törmäsimme sisään kenkäkaupan ovista. Autsh. Molemmille lähti mukaan vain yhdet kenkäparit, vaikkakin oisin itsekin ollut ainakin kaksien tai kolmien kannalla. Lompakko vaan oli vähän eri mieltä. ;) Sitten kierreltiin monta erilaista kauppaa ja putiikkia oikeastaan mitään löytämättä, kunnes se oli siinä; Kalevin myymälä. :D Suklaata, suklaata ja lisää suklaata. Mukaan lähti kilokaupalla herkkuja tuliaisiksi ja joulua odottamaan.
Kauppakeskuksessa pyörimisen jälkeen kävimme päivän ensimmäisellä hehkuviini-tauolla. Nam. Tauon jälkeen oli mukava lähtä käppäilemään kohti vanhaa kaupunkia ja joulutoria. Matkaan tosin meni muutaman pysähdyksen kanssa sen verran aikaa, että päätimme käydä vielä toisellakin hehkuviini-tauolla torin lähellä olevassa ihanassa kahvilassa, josta on tullut mulle joka kertainen perinne. Ja itse asiassa, emme olleet kiertäneet vielä puoltakaan toria, kun oli taas pakko ottaa yksi hehkuviini näppejä lämmittämään. Ja torin loppupuoliskolla oli pakko etsiytyä vessaan, joten samallahan siinä sitten joi taas yhden hehkuviinin. Hehkui kyllä tuon kierroksen päätteeksi posketkin. ;)
Tori itsessään ei ollut yhtään niin kiva kuin monet ovat antaneet ymmärtää. Muutaman kojurivin jälkeen tuntui, että eiköhän tämä ole nähty. Loppupuoliskon kiersikin paljon nopeammin, koska suurimmassa osassa kojuja oli paljolti samoja tuotteita kuin monessa muussakin. Torilöydöistä mainitsisin aivan mahtavan tuoksuisen käsintehdyn saippuan. Itselleni lähti mukaan sitruunaruohon tuoksuinen, äidille kielon. Sadalle grammalle tuli hintaa 3€, joten ei yhtään hullumpi tuliaisidea. Torilta lähti mukaan myös äitini ostamat puupalapelit joululahjoiksi omalle pojalleni ja serkulleen. Samaisessa kojussa oli paljon muitakin ihania puuleluja. Ostamisen arvoisiksi luokittelimme myös koristellut piparit; koristelut olivat nimittäin aivan omassa luokassaan. Pojalle tuotiin tuliaiseksi yksi, josta löytyi pojan ihailema vihainen lintu…
Lopulta alkoi jo iskeä nälkä, olihan aamupalasta jo yli 6 tuntia aikaa ja takana aika monta askelta. Niinpä päätimme lähteä kohti satamaa ja bongata matkalla joku ravintola. Muutaman ravintolan listan perusteella hylkäsimme, kunnes erään ravintolan sisäänheittäjä innostui meitä sisälle houkuttelemaan. Lista kuulosti hyvältä, eikä hinnatkaan huimanneet päätä. Kun vielä kertoivat ruuan mukana tulevan vodka-paukun, päätös oli selvä. ;) Ruoat olivat erittäin hyviä, etenkin hintatasoon nähden, ja tunnelma mukavan lämmin ja rauhallinen. Ravintola sijaitsi kolmannessa kerroksessa, joten siinä syy, ettei siihen aiemmin ole juuri huomiota kiinnittänyt. Olen iloinen, että mursimme rutiineja ja tutustuimme uuteen paikkaan.
Ruokailun jälkeen hämärä oli jo laskeutunut ja lauantai-illan vilinä oli alkanut. Meidän oli kuitenkin aika lähteä kohti satamaa. Matkalla poikkesimme vielä Sadamarkettiin ostamaan marmeladia, jonka jälkeen alkoikin tila loppua käsistä. Onneksi pääsimme satamaan nappaamaan laukut tavarsäilytyksestä ja saimme kantamuksemme pakattua astetta järkevämmin. Laivassa oli aikamoinen häslinki, jotta saimme tavarat taas säilytykseen, mutta lopulta oli mukava rentoutua kiireettä seuraavat kaksi ja puoli tuntia laivan seilatessa kohti koti-Suomea. Ja taisi siinä matkalla muutama hehkuviinikin taas upota. ;)
Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Oli kivaa viettää aikaa rauhassa äidin kanssa, ja vaikka pitkä päivä maissa oli uuvuttava, oli silti myös mukavaa kierrellä rauhassa ilman jatkuvaa kiireen tunnetta. Irtiotoksi arjesta tämä kelpasi vallan hyvin ja reissun jälkeen oli enemmän kuin mukavaa viettää vapaapäivää kotioloissa.