Rautatiemuseopäivä
Hyvinkään nähtävyydet ovat jokseenkin suppeita, mutta Suomen Rautatiemuseo onkin sitten aika kiva nähtävyys. Itsekin jaksan joka kerta ihmetellä vanhoja junia ja pienoismalleja, ja lapsille paikka on joka kerta yhtä jännittävä. Olen käynyt viime vuosina vähintään kerran tai kaksi paikan päällä, eikä siltikään kyllästytä. Kun sitten huomasin menneellä viikolla, että Rautatiemuseopäivä on tulossa, päätin järjestää lapselle mukavan yllärin. Emme ole tänä kesänä museolle ehtineet, mutta nyt meillä oli erityisen hyvä sauma, kun mieskin nukkui uniaan ennen yövuoroa. Niinpä me heitettiin kypärät päähän poitsun kanssa ja fillaroitiin museolle. Poitsu oli määränpäästämme autuaan tietämätön, ja yritti arvailla matkalla kaikki mahdolliset paikat mummolasta Hoplopiin. Kun pyrähdimme museon pihaan, poitsu oli melkoisen ilahtunut.
Pieni mies vai suuri veturi?
Kiertelimme ensin jonkin aikaa sisätiloissa ihmettelemässä vanhoja vetureita ja keisarillisia vaunuja, mutta suuntasimme nopeasti tutkimaan pihan antia, koska sisällä oli kuuma. Ulkonakaan ei toki kylmä ollut, mutta pieni tuulenvire helpotti oloa. Ulkona kiipesimme melkein ensitöiksemme vanhan veturin ohjaamoon, mutta siellähän vasta lämmin olikin! Juna oli juuri menossa kääntöpöytänäytökseen, joten pääsimme vikkelästi livahtamaan pois hohkaavasta ohjaamosta. Näytöstä odotellessamme oli kiva katsella muitakin vetureita, mm. Ukko-Pekkaa, joka kyyditsi porukkaa museolta Rajamäelle ja takaisin. Itse emme tuolle junamatkalle jaksaneet lähteä, mutta kyllä se tuntui väkeä vetävän jonoista päätellen.
Kääntöpöytänäytös taisi olla pojalle yksi ihmeellisimmistä jutuista päivän aikana, ja kyllähän minua itseäkin vähän ihmetytti. Mutta näppärästi tuntui juna pyörähtävän ympäri. Poitsu oli aivan liekeissä, kun veturi ajoi pois kääntöpöydältä melkein hihoja hipoen. Vaikea oli saada tyyppiä eteenpäin, kun ilmeisesti olisi pitänyt päästä tutkimaan veturia uudelleen. Sain poitsun kuitenkin onneksi houkuteltua jatkamaan matkaa, kun kerroin, että kohta päästään ihan oikeasti junan kyytiin.
Junan alla oli melko ihmeellistä.
Toinen mieleenpainunut juttu oli päästä Leena-veturin kyytiin. Veturi teki vaunuineen muutaman minuutin mittaisen pyrähdyksen museoraiteilla ja meidän täytyi mennä vielä uudestaankin mukaan. Poitsu nauroi haltioissaan nytkyttävälle kyydille, ja kun toisella kertaa päädyimme seisomaan junan perällä, niin poitsu oli jälleen aivan tohkeissaan. Kyydityksen jälkeen kävimme tsekkaamassa paloautoja ja kiersimme puoli museota uudelleen läpi. Toisellakin kierroksella poitsu jaksoi innostua kaikesta, joten en voi kuin lämpimästi suositella tutustumaan Rautatiemuseoon, mikäli tänne päin joku eksyy.
Museolla olisi saanut vierähtämään pidemmänkin aikaa, mutta koska äitipää unohti käydä nostamassa käteistä ennen museolle menoa, niin pakkohan se oli lähteä lopulta nälkäisen poitsun kanssa kaupungille. Sekään ei sinänsä ollut huono vaihtoehto, koska Kauppakeskus Willassa sattui olemaan Back to School-tapahtuma, jossa päästiin mukaan poitsulle melko jännittävään Satuseikkailuun, tavattiin Valion jäätelöpingviini ja Willan oma maskotti Viivi Virtahepo, sekä shoppailtiin muutamia hyödyllisiä vaatteita pojalle syksyä varten. Äsken laitoin nukkumaan aivan rättiväsyneen pienen ihmisen Satuseikkailusta mukaan saatu apinapehmo kainalossa, ja luulen, että mulla on kohta pian sama kohtalo. Tosin ilman apinapehmoa, mutta kuitenkin. ;)
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!