Romantiikka huipussaan
Tuossa eräänä aivan tavallisena iltana katselin kalenteria. Etsin jotain kovin olennaistakin tietoa, mutta en saanut parista päivämäärästä silmiäni irti. Toinen oli sen hetkinen päivä ja toinen pari päivää aikaisempi. Aivoni kävivät hiukan hitaalla, joten en ihan heti pystynyt yhdistämään päässäni piuhoja, mutta hetken päästä oivalsin, mikä tässä oikein mätti; se aiempi päivämäärä kun sattui olemaan meidän hääpäivä ja olimme tosiaan ohittaneet kyseisen päivän jo kahdella päivällä.
”Voi ei, me ei olla huomattu meidän hääpäivää!” huusin naureskellen tietokoneella naputtelevalle miehelleni. Mies hymähti, ja mä jatkoin muka-harmissani voivottelua. Mies tuli halaamaan ja kertoi, että kyllä hän oli sen huomannut. Tästä mä vasta muka-loukkaannuinkin, kun ei mitään ole mulle maininnut, nyyyyh. Mies totesi pilke silmäkulmassa:
”Mutta teinhän mä silloin niitä superhyviä lämpimiä voileipiä.”
Olishan siitä pitänyt tajuta.
<3
Ps. Miksi lähestulkoon aina, kun bloggaan jotain liittyen mieheeni, siihen liittyy myös ruoka?