Tampere-rakkautta (+ blogitreffit?)
Istuimme pojan kanssa sylityksin sohvalla ja juttelimme syntyjä syviä (esim. legoista, roboteista ja avaruusölleistä). Aivan tyhjästä poika toteaa:
”Kyllä mä niin tykkään Tampereesta.”
No jaah. Kiva lapseni, kun kerroit. Se, mikä tässä nyt aiheuttaa jonkinlaista ihmetystä, on se, ettemme ole käyneet Tampereella toooooosi pitkään aikaan. Viimeisin ”käynti” oli loppukesästä, kun hurutimme junalla ohi ja ihailimme Tamperetta ikkunoiden läpi. Sitä ennen en muista, onko edellinen käynti peräti viime vuonna. Mun vanhemmat kyllä asuu ihan naapurikunnassa, mutta niillä käynneilläkään ei ole tullut käytyä Tampereen puolella ihan hetkeen. Mies on tänään myös lähdössä poitsun kanssa kuskaamaan jonkun kaverin mööpeleitä, ja kuulemma tämä reissu ulottuu Tampereelle asti, joten poitsu on saattanut Tampere-rakkautensa muistaa tämän kautta. Mutta on näitä ollut aikaisemminkin. Vähän väliä poitsu selittää tohkeissaan, kuinka juna menee Tampereelle ja kuinka pappa tulee hakemaan, tai kuinka ajetaan autolla Tampereelle ja mennään syömään ravintolaan. Siis täh?! Mistä se näitä repii? Mistä tämä äkillinen Tampere-rakkaus kumpuaa?
Mieleeni nousee väkisin eräs heinäkuun alun kesäilta Tampereella. Istuin Koskipuiston nurmikolla erään kaveriporukan kanssa. Joukosta erityisen teki se, että meillä kaikilla oli pienet, noin 3 kuukauden ikäiset vauvat mukanamme. Siinä jutellessamme aloin jostain syystä pohtia, koska olen viimeksi käynyt Tampereella ja totesin melko pian Hotelli Ilveksen siluettia katsellessani, että hei, siitähän on päivälleen tasan vuosi! Oltiin muuten tuolla yötä, naureskelin, ja osoitin sormellani hotellin suuntaan. Hetken aikaa oltiin kaikki ihan hiljaa, äitipäät hitaasti raksuttaen, kunnes joku kysäisi: Niin, minkäsikäinen vauva sulla siinä onkaan? Arvatkaa, naurattiko, ja täytyy sanoa, ettei tuo laskelma taida olla kovin kaukana todellisuudesta. 😉
Selvishän sekin Tampere-rakkauden syy. <3
Ps. Meidän täytyy tässä vielä ennen joulua tulla käymään Tampereella. Kuinka siistiä olisi, jos joku kiva blogikollega (tai useampi) lähtis kahville meidän kanssa? Musta se ainakin olisi tosi siistiä!