Varamummo

Meidän naapurissa asuu Varamummo.

Kun olin lapsi, niin minulla oli useampikin naapurin varamummo. Ihan oikea mumminikin asui meidän kanssa ja hoiti minua päivisin vanhempien ollessa töissä ja isosisarusten koulussa. Toisinaan kirmailin aitojen läpi ja ojien yli naapureille, joista hämmentävän moni oli tällainen varamummo. Joskus autoin haravoinnissa tai vaikka omppujen keräämisessä, joskus vaan juttelin ja pidin seuraa (tai toisin päin), sekä nautin rajattomasti tuoretta pullaa ja kotimehua. Joskus oma mummikin oli mukana, joskus joku muu perheeni jäsen. Mutta edelleen mä muistan, kuinka ihanaa oli pujahtaa sinne varamummolaan höpöttelemään ja kuuntelemaan tarinoita vanhoista ajoista. Aikamoista koko kylä kasvattaa-meininkiä.

Monen kerros-/rivitalovuoden jälkeen mä ajattelin, ettei tällaista varamummo-meininkiä enää varmaan olekaan. Mutta sitten me saatiin sosiaalinen ja ennakkoluuloton pikkumies, ja muutettiin omakotitaloon. Meillä ja naapuritontilla on yhteinen raja-aita, ihan vain sellainen matala puuaita, ilman näkymän peittäviä puskia tms. Toivoimme hartaasti, että naapurit olisivat mukavia, eikä pihalla olisi sellainen olo, että toinen kyttää. Aika pian kävi selväksi, ettei sitä tarvitse pelätä. Naapurimme ovat mitä herttaisin eläkeläispariskunta, joiden kanssa on kiva vaihtaa kuulumisia aidan yli ja joilta saa toisinaan myös hyviä vinkkejä puutarhanhoitoon. Poitsu on myös erittäin innoissaan naapureista. Toisinaan poitsu jopa huutelee naapureille sisältä saakka, ja ihmettelee sitten, miksi naapurit eivät kuule. Pihalla ollessamme poitsu juttelee naapureille myös aidan yli ja ihmettelee, mikäli heitä ei siellä näy.

Viikko, pari sitten naapurin emäntä sitten kysäisi, josko hän voisi tulla poimimaan omenoitamme. Niitä oli jo tippunut jonkin verran maahan, emmekä itse olleet ehtineet keräyspuuhiin, joten ilomielin lupasimme omenat naapurille. Pian hän tulikin sangon kanssa ja sai pojasta oivan apurin. Sama toistui myös menneellä viikolla ja veimmepä me kerran omenoita aidallekin odottamaan. Poitsu on ollut erittäin innoissaan mukana poimimassa ja tämä ei jäänyt naapurin tädiltä huomaamatta. Eilen illalla olin terassilla kastelemassa kukkia, kun huomasin naapurin vilkuttelevan aidalla pussi kädessä. Menin juttelemaan, ja minulle selvisi, että naapuri oli kutonut poitsulle lämpöisen palkkion keräysavusta.

En ehkä kestä.

Täytyy varmaan kiikuttaa aidalle joku päivä uusi pussillinen omenoita.

Ps. Onko sinulla ollut varamummoa? Tai onko sinun lapsillasi varamummoa?