Yo-ho, a pirates life for me!

 

Arr, mateys! Jatketaan vielä tämäkin postaus synttäriteemalla. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, meillä juhlittiin alkukuusta nelivuotiasta. Aiempina vuosina olen pitänyt synttärijuhlat kevyinä sukulaiskahvitteluina, mun kavereita lapsineen on sitten käynyt vaihtelevasti rääppiäisissä seuraavana päivänä. Tänä vuonna poitsu kuitenkin ilmoitti jo hyvissä ajoin, että hän haluaa kaverisynttärit (kiitos, päiväkoti). Ajattelin alkuun, että mennään ihan ilman mitään teemoja nämäkin juhlat, mutta (kiitos päiväkodin, jälleen) poitsupa ilmoitti hyvin nasevasti, että hän sitten haluaa merirosvosynttärit. Yritin monesti talven aikana puhua, että eikös vaikka Angry Birds olisi helppo kiva teema, mutta ei. Merirosvoja sen olla pitää, joten niinpä meillä järjestettiin ekat teemasynttärit. Ja näin jälkikäteen täytyy sanoa, että onneksi järjestettiin.

Kun teema oli niin selkeästi mulle ilmaistu, niin aloin jo hyvissä ajoin suunnittelemaan koristeita ja muuta ohjelmaa. Alusta lähtien mulla oli ajatuksena, että en tee kakkua, kokemukseni mukaan kun lapset sitä kaikista huonoiten syövät. Niinpä päädyin tekemään muffinsseja (ihanat vuoat löytyi Tigerista), ja aika pian sain idean myös noista minilipuista niiden koristeeksi. Ne olivat ihan hitti! Lippuja oli noin sama määrä kuin lapsia ja niitä sitten piirtelin, leikkelin ja liimailin onnessani (not) illalla telkkaria katsellessa. Sitten vaan lippu coctailtikkuun ja tadaa, hienot merirosvoaiheiset koristeet oli valmiit! Jokainen sai halutessaan ottaa lipun kotiin muistoksi ja kyllähän niitä useampi mukaan lähtikin.

Muuna tarjottavana oli riisipiirakoita ja munavoita, keksejä ja erilaisia pikkunaposteltavia. Lapset saivat juotavakseen vettä tai mehua, ja aikuisille oli varattu kahvi ja tee. Olimme myös ajatelleet, että jonkinlainen kakunkorvike olisi jees, niinpä ostimme kolme (3!) jäätelökakkua. Löysimme poitsun kanssa myös superhienot merirosvoaiheiset kakkukynttilät Willan Iloisesta Keittiöstä, jotka pääsivät yhtä jätskikakkua koristamaan. Otimme alkuun lämpeämään vain kaksi kakkua, onneksi. Lapsista nimittäin muistaakseni vain kaksi söi sitä, kun oli jo kiire leikkimään. Edes jätskikakkuja kovasti toivonut sankari ei halunnut edes maistaa. Sanoinkin aikuisvieraille, että onneksi niin moni päätti jäädä kahville, oltaisiin muuten jouduttu syömään mahamme kipeiksi. :D

Koristelut olivat aika simppelit, mutta kelpasivat vallan mainiosti itse sankarille. Metsästin merirosvoaiheisia ilmapalloja melko pitkään, kunnes BR-leluissa vihdoin lykästi. Mustavalkoinen serpentiini löytyi valmiiksi laatikosta, alun perin se taitaa olla kotoisin Tigerista, ja sehän sopi muuhun tyyliin täydellisesti. Ruokapöydässä olleet kertisastiat olivat Prismasta kotoisin. Olin autuaasti unohtanut kertisastiat, tiskivuori kun ei hirveästi houkutellut. Edellisenä päivänä sitten annoin pyhän tehtävän miehelle, että yrittää löytää jotkut merirosvoaiheiset astiat, mutta jos ei löydy, niin ostaa sitten jotkut muut kivat, joista poitsu tykkäisi. Mies sitten tuumasi siihen, että jotkut mustavalkoisetkin voisi olla kivat. Siinä sitten ihmettelin suu ammollaan, että miksi en sitä itse tullut ajatelleeksi. On mulla fiksu mies. <3

Ohjelmana meillä oli lahjojen avaus ennen ruokailua, sitten herkuteltiin ja sen jälkeen sai vapaasti leikkiä. Alkuun lapset tutkivat innoissaan sankarin saamia lahjoja, mutta lopulta koko poppoo innostui leikkimään merirosvoja. Jostain kumman syystä mies joutui leikkiin mukaan ja toisinaan hänet saattoi löytää olohuoneen nurkasta lapsilauman alta. Jaa että mitä me muut aikuiset sitten tehtiin sillä aikaa? No istuttiin ruokapöydässä herkuttelemassa ja juoruamassa. Toimii. Sanoinkin, että voisin vaikka pistää miehen vuokralle synttäriassariksi, se hoitais esivalmistelut ja viihdyttäis juhlavieraita, jotta itse voi istua pöydän ääressä herkuttelemassa. Ja tietysti siivous juhlien jälkeen kuuluis myös pakettiin. Nerokasta.

Ennen kotiinlähtöä jokainen pääsi vielä mukaan aarteenmetsästykseen. Otin jokaisen lapsen yksi kerrallaan vierashuoneeseen, jonne kerroin merirosvopäällikkö Mustaparran piilottaneen osan aarteestaan. Eräs lapsi oli kovin huolissaan siitä, saisiko toisen aarretta viedä, mutta sanoin, että merirosvoilla on sellainen sääntö, että löytäjä saa pitää. Niinpä jokainen sai etsiä oman osansa aarretta, joka oli oikeasti suklaarahoja. Lapset olivat aarteenetsinnästä melko tohkeissaan. Todettiin myös muiden vanhempien kanssa, että juhlijat on ilmeisesti helpompi saada kotia kohti ilman kiukkuja, kun lähdön hetkelle on järkätty jotain ohjelmaa. ;)

Pyysin näyttämään kameralle, että kuinka kivaa synttäreillä oli. Kuulemma nämä kaikki sormet ja toinenkin käsi ja varpaat vielä päälle!

Summa summarum, ekat kaverisynttärit sujuivat mainiosti! Kutsuja meni päiväkotikavereille kolme ja lisäksi kolmelle muulle kaverille. Toistaiseksi ainakin tytöt ja pojat olivat iloisesti sekaisin, ja mun suureksi iloksi kaikki kutsutut pääsivät paikalle! Lähes kaikki tulivat paikalle vanhemman kanssa, joten meille ei jäänyt jäätävän kokoista mukulalaumaa yksin kaitsettavaksi. Oli myös kivaa tutustua vähän paremmin päiväkotikavereiden vanhempiin, ehkäpä sitä jatkossa uskaltaa kysyä puistoseuraakin. :)

Kaverisynttäri-mörkö on nyt siis karkotettu mun pään sisältä. Palataan asiaan ensi vuonna, kun todennäköisesti harvempi vanhempi jää enää kahvittelemaan…