Äitienpäivä. Päivä siinä missä muukin, vai onko? Minä inhoan ennalta määrättyjä yleisiä merkkipäiviä. Äitienpäivä on näistä se pahin. Minkälaisen äitienpäivän minä haluan vai vietetäänkö sitä jonkun valmiin mallin mukaan? Ruma ruukkuruusu, vielä kamalampi ruusukortti ja leipomosta haettu mokkakakku? Ei kiitos. 

Vietin eilisen äitienpäivän siten, miten sitä kuuluukin ehkä viettää, äitinä. Kuljetin lasta urheilukilpailuihin, istuin epämukavasti kuumassa hallissa odottamassa, kotiintultuani teimme toisen lapsen kanssa esitelmää, välissä siinä syötiin ja pyykättiinkin -vaihdettiin jopa puhtaat lakanatkin kaikille sänkyihin. Olisiko nämä normaalin arjen tehtävät kuulunut jättää vaan tekemättä koska oli THE ÄITIENPÄIVÄ? Ehkä. Sitten ne olisi ollut osittain tänään edessä. 364 päivää samaa hommaa ja sitten yksi päivä laakereilla lepäämistä koska olen THE ÄITI. Just. 

Meillä syödään yleensäkin minun lempiruokia, koska minä, joka ruoat laitan päätän mitä syödään. Muiden, valmiiseen pöytään kävelevien on vaan tyydyttävä siihen, mitä on tarjolla. Mies ei ikinä nurise mistään, koska ei omien sanojensa mukaan pysty edes sen vertaista ruokaa laittamaan ja syö hyvällä ruokahalulla sen mitä tarjotaan. Jälkikasvu nurisee milloin nurisee, mutta siitä viis.