Toukokuun viikot ovat vierineet ihan kuin huomaamatta. Viime viikko meni blogin ollessa remontin alla itselläkin reissuta toipuessa. Tai oikeastaan taas kotiin ja asuinmaahan sopeutuessa. Miksi ihmeessä se vaan on aina niin tuskallista palata tänne kotiin? 

Suomen kylpiessä helteissä ja paahtavassa auringossa, Keski-Eurooppaa on kuritettu sateella, tuulilla ja kylmyydellä. Siinä onkin ollut hyvää aikaa siivota kaappeja ja vaatehuoneita. Innostuin kavereideni innoittamana järjestämään pienimuotoisen kotikirppiksen. Teki hyvää saada lasten ja öhöm omiakin pieneksi jääneitä vaatteita kiertoon. Vielä olisi muutama pino myytäviä vaatteita… Täytyy yrittää kysellä tutuilta, joilla on omiani pienempiä lapsia (ja aikuisia), että olisivatko kiinnostuneita. Vielä jokunen vuosi sitten kirppisinnostus ei ollut mitenkään suurta Ranskassa. Nyt tuntuu, että lama-ajat ja ympäristötietoisuus ovat tehneet tehtävänsä ja ihmiset ovat havahtuneet kierrättämään. Kotikaupunkini järjestämän kirppiksen pöydät olivat menneet yhdessä hujauksessa ja me pöydättä jääneet sitten pidämme vuorollamme kotikirppiksiä. Ei yhtään hullumpi konsepti, paitsi että satunnaisia asiakkaita ei ilmaannu kuten kirppistapahtumassa olisi. 

Tänään täällä vietetään helluntaimaanantaita. Vettä sataa, lämpötila lähempänä 10 kuin 20 astetta. Sisäpäivältä näyttää, joten ei kun taas kaappien kimppuun ja jospa sieltä vaikka vielä löytyisi harvennettavaa. Mitä siistimmältä vaatehuoneet ja kaapit näyttävät, sitä enemmän tekee mieli karsia kaikki, jota ei ole vähään aikaan käyttänyt. Tulee tilaa olla, elää ja hengittää. Ei siis siellä kaapissa ole tarkoitus enempäänsä aikaa viettää, mutta muuten.