En tiedä onko pelkästään huonoa säkää vai oikeaa matkakuumetta, mutta taas on yksi perheen lapsista kuumeessa, kun lomamatka häämöttää. Talvilomakuumeilun hoiti keskimmäinen, nyt vuorossa esikko. Loogisesti kesälomareissulle lähtee sitten kuopus sairaana. Eihän sanonta ”ei kaksi ilman kolmatta” pidä paikkaansa, eihän? 

Pitäisi pyykätä, pitäisi pakata, pitäisi suunnitella, pitäisipitäisipitäisi… Miksi tämä reissuun lähtö on aina niin vaikeaa? Rakastan matkustamista, mutta vihaan tätä valmisteluvaihetta. Sitten, kun laukut on pakattu, ovi suljettu ja matka alkaa tämä angsti helpottaa? Ja toisaalta, jos on menossa ostosreissulle, miksi muuten pitää pakata vaatetta mukaan? No siksi, että sitä on ihan kaiken varalta, kuten kaiken maailman sairauksiin lääkkeitä ja sellaista kosmetiikkaakin, jota ei ole käyttänyt vuosiin. Eihän sitä koskaan tiedä jos reissussa sattuisikin tekemään mieli hoitaa kynsinauhoja. Auta armias, jos sitten ei olekaan kynsinauhaöljy matkassa…

Tänään hoitelin viimeiset työhommat, huomenna lopetan jahkaamisen ja isken vaan jotain ryysyä kasseihin ja sitten se on menox! Mutta sitä ennen pitää pyykätä ja silittää jajajajajajajaja… Mutta onhan tässä aikaa. Kunhan nyt tuo lapsi tuosta toipuisi.