Selkäkivun vaikutus pukeutumiseen

Ajattelin minäkin osallistua Lily:n Katutyyliviikoon. Sen kunniaksi kirjoitin jutun siitä, miten paljon selkäkipu voi vaikuttaa niinkin arkiseen asiaan kuin vaatteiden valintaan.

Seuraavia asioita joudun miettimään useasti vaatteita valitessa. Nykyään tosin riittää, että muistaa kaupassa mitä voi ja ei voi ostaa, koska omasta vaatekaapista olen lähestulkoon karsinut kaiken mitä en voi käyttää.

1. KENGÄT

hmprod.jpeg

Kaikki vähänkin korkeammat korot on ehdottoman no-no. Pystyn käyttämään matalia kiilakorkoja ja tavallisia korkoja juhlissa yhden illan, mutta mukana pitää olla vaihtokengät. Yhtään pitempien matkojen kävely koroilla esim. kaupungille lähteminen ei onnistu. Kenkiä ostaessa pitää olla todella tarkka, että ostaa hyvät kengät. En pysty käyttämään esimerkiksi mitään H&M:n tai Piecesin ballerinoja, vaan kengissä pitää olla hyvä lesti ja tukeva pohja. Mulla on paljon Vagabondeja, mutta olen ajatellut siirtyä vähitellen kokonaan Eccoon, koska niiden valikoimissa alkaa viimein olla muutakin kuin mummokenkiä. Käytän kaikissa kengissäni tukipohjallista, joko koko kengän kokoista tai vain jalkaholvin kohdalle tulevaa.

Talvikengissä saa olla vielä tarkempi, koska Helsingin kadut on parina viime talvena olleet niin kamalassa kunnossa. Jo pieni jalan lipsuminen saattaa muljauttaa selkää pahasti ja kipeyttää sen päiviksi. Mulla on ihania hyviä nahkasaappaita, mutta jotka ei pidä yhtään vaikka niihin laitattaisi suutarilla minkälaiset pohjat. Viime talvena ostin sitten kahdet o.i.s:n kengät, joissa kuljin koko talven. Niissä on todella hyvät ja pitävät pohjat, mutta eivät ne muuten oikein ole minun tyyliset.

2. VAATTEET

ugsdrfj4.gif

Joudun käyttämään tukiliiviä lähes päivittäin. Se on mulla melkein aina mukana ja laitan sen päälle aina jos tiedän, että joudun istumaan tai seisomaan pitkään. En ole käyttänyt farkkuja yli vuoteen, koska sen tunkeminen muodissa olevien kireiden farkkujen alle on vaikeaa. Ja hyvin epämukavaa. Onneksi viihdyn muutenkin paremmin hameessa, joten se ei sinänsä ole mikään menetys. Tukiliivin käyttö vaikuttaa myös muuten pukeutumiseen. Esimerkiksi kaikki lantion ja vyötärön kohdalta vartalonmyötäiset vaatteet ei yleensä käy.

En pysty käyttämään lyhyitä takkeja muuta kuin kesällä. Aina kun ulkona on sen verran viileää, että tarvitsee takin niin viileys tuntuu myös selässä, jollei sitä ole suojannut tarpeeksi hyvin. Siksi mun naulakosta löytyy lähes yksinomaan pitkiä takkeja. Käytän yleensä talvella vielä tuubitoppia tai villahuivia lantion ympärille kiedottuna, jotta se pysyy varmasti lämpimänä. 

3. LAUKUT

1a475.jpg

Tavaroiden kuljettamine aiheuttaa usein ongelmia, koska en pysty nostamaan enkä kantamaan mitään painavaa. Jo hyvin pienenkin kassin kantaminen vain toisella olalla saa vartalon hieman vinoon ja se tuntuu minulla poikkeuksetta selässä. Siispä jos pärjään vähillä tavaroilla niin voin käyttää tavallista olkalaukkua. Mutta vähänkään suuremman tavaramäärän kanssa on oltava reppu. Sekään ei ole ideaali, parempi olisi jos ei tarvitsisi kantaa mukanaan yhtään mitään. Valitettavasti tavarat eivät kuitenkaan kanna itse itseään.

 

No mitä tästä kaikesta seuraa tyylin kannalta? On todella vaikea yrittää pukeutua oman tyylinsä mukaisesti, koska joutuu tekemään kompromisseja tärkeissä asioissa. Inspiroidun 1800-luvusta ja 1900-luvun alusta. Siihen kuuluisivat pitkät hameet ja korkeat korot ja tyylikkäät laukut. Nyt tunnen itseni välillä todella tyylittömäksi, kun muuten hyvin yhteensopivien vaatteiden kanssa joutuu laittamaan tennarit ja koulurepun. Välillä ei viitsi edes yrittää ja silloin mennään collegehousut ja huppari meiningillä. 

kuvat: H&M, Respecta ja Victorian trading Co.

Muoti Oma elämä Terveys Päivän tyyli

Selkäkipu + yliopisto = mahdoton yhtälö?

5866561619_2423bfec99_large.jpg

Ei välttämättä, mutta helppoa se ei ole, ei ainakaan ennen kuin saa asiat toimimaan. Yksi tärkein asia siinä, että olen saanut kivut edes joten kuten haltuun, oli että löysin keinot opiskella ilman, että selkä rasittuu liikaa.

Kun aloitin opiskelut 5-6 vuotta sitten niin ei silloin missään puhuttu, että mitä teet jos et pystykään istumaan luennoilla tai koneen ääressä. Nyt näyttää jo vähän paremmalta. Ainakin Helsingin yliopistossa on niiden tiedekuntien (joiden kanssa itse olen tekemisissä) nettisivuille ilmestynyt ohjeet erityisjärjestelyiden saamisesta tentteihin ja luennoille. Tärkeää on, että erityistarvetta aluksi kartoitetaan ja pohditaan parhaat mahdolliset keinot välttää ongelmat. Sellaista luksusta en ainakaan tiennyt olleen silloin kun omat kipuni alkoivat.

About kolmantena opiskeluvuonna löysin HY:n vammaispalvelut. Jupisin aluksi pari viikkoa tuosta nimestä, että en varmaa ota yhteyttä sinne, kun en ole mikään vammainen. Mutta sitten järki voitti, ja sen avulla olen saanut useimmat luennoilla käymisen ja tenttien ongelmakohdat selvitettyä. Tiedekunnat ja vammaispalvelu tekevät yhteistyötä niin, että tiedekunta myöntää oikeuden erityisjärjestelyihin ja vammaispalvelut järjestää ne. Aluksi mulle toimivia käytäntöjä kartoitettiin pitkälti kokeile-ei toimi -taktiikalla. Mulla oli erillistä tuolia, korotettua pöytää, seisomakorkuista pöytää ja kuljetin Human tool-istuinta mukana luennoilla. Mistään ei ollut apua, en kestänyt istumista enkä paikallaan seisomista ja kivut vaan jatkui ja paheni.

Noin vuosi sitten kuin ihmeen kautta löytyi toimiva ratkaisu, jonka ansiosta olen pystynyt opiskelemaan lähes normaalisti. Minulla on yliopistolla oma kevyt aurinkotuoli, jota kuljetan itse luennoille ja jolla pystyn makoilemaan. Se on ihanan vaivatonta, kun ei tarvitse enää ilmoittaa koko viikko-ohjelmaa vahtimestareille ja tuntea huonoa omatuntoa, jos missasi jonkun luennon, mille ne oli kantanu pöydät. Keräsin ainakin aluksi kiitettävän määrän kummeksuvia katseita ja kasan kommentteja, taisinpa päätyä jonkun fb-päivitykseenkin. Mutta mä olin vaan onnellinen, että pystyin olemaan luennoilla ilman kipuja ja kolmiolääkkeitä. Olen ottanut asenteen, että mitä se kenellekään kuuluu, jos mä istun aurinkotuolissa luennolla. Hyvät kaverit tietävät syyn ja olen yleensä myös kertonut sen avoimesti kaikille, jotka kysyy kohteliaasti.

Viimeiset puolitoista vuotta olen tehnyt myös tenttini yksikseni erillisessä huoneessa, missä on sohva. Siellä voin rauhassa vaikka kävellä ja jumpata jos niikseen tulee, eikä kanssatenttijät häiriinny. Ja kaikki isoissa tiedekuntatenteissä olleet varmaan tajuaa hiljaisen huoneen autuuden 🙂

Lisäksi yliopistolaisille on tarjolla apua tietysti YTHS:llä (mutta lääkäreistä myöhemmin) ja jos kohtaa ongelmia esimerkiksi tiedekunnan tai opettajien asenteissa erityisvaatimuksia kohtaan, niin kannattaa ottaa yhteyttä ylioppilaskunnan sosiaalisihteeriin (HYY:llä Katja Långvik). Sieltä on hyvä kysyä myös esim. Kelan etuuksista.

Minulle on ollut todella tärkeää, että olen voinut jatkaa opintoja lähes keskeytyksettä kivuista huolimatta ja olen saanut opintopisteitäkin suositusten mukaiset määrät. Töistä on helppo saada sairauslomaa, mutta opinnoista sitä ei halua ottaa ihan yhtä herkästi, koska kaikki tauot viivästyttää valmistumista. 

kuva: we heart it

Suhteet Oma elämä Terveys Opiskelu