Selkäkipu + yliopisto = mahdoton yhtälö?
Ei välttämättä, mutta helppoa se ei ole, ei ainakaan ennen kuin saa asiat toimimaan. Yksi tärkein asia siinä, että olen saanut kivut edes joten kuten haltuun, oli että löysin keinot opiskella ilman, että selkä rasittuu liikaa.
Kun aloitin opiskelut 5-6 vuotta sitten niin ei silloin missään puhuttu, että mitä teet jos et pystykään istumaan luennoilla tai koneen ääressä. Nyt näyttää jo vähän paremmalta. Ainakin Helsingin yliopistossa on niiden tiedekuntien (joiden kanssa itse olen tekemisissä) nettisivuille ilmestynyt ohjeet erityisjärjestelyiden saamisesta tentteihin ja luennoille. Tärkeää on, että erityistarvetta aluksi kartoitetaan ja pohditaan parhaat mahdolliset keinot välttää ongelmat. Sellaista luksusta en ainakaan tiennyt olleen silloin kun omat kipuni alkoivat.
About kolmantena opiskeluvuonna löysin HY:n vammaispalvelut. Jupisin aluksi pari viikkoa tuosta nimestä, että en varmaa ota yhteyttä sinne, kun en ole mikään vammainen. Mutta sitten järki voitti, ja sen avulla olen saanut useimmat luennoilla käymisen ja tenttien ongelmakohdat selvitettyä. Tiedekunnat ja vammaispalvelu tekevät yhteistyötä niin, että tiedekunta myöntää oikeuden erityisjärjestelyihin ja vammaispalvelut järjestää ne. Aluksi mulle toimivia käytäntöjä kartoitettiin pitkälti kokeile-ei toimi -taktiikalla. Mulla oli erillistä tuolia, korotettua pöytää, seisomakorkuista pöytää ja kuljetin Human tool-istuinta mukana luennoilla. Mistään ei ollut apua, en kestänyt istumista enkä paikallaan seisomista ja kivut vaan jatkui ja paheni.
Noin vuosi sitten kuin ihmeen kautta löytyi toimiva ratkaisu, jonka ansiosta olen pystynyt opiskelemaan lähes normaalisti. Minulla on yliopistolla oma kevyt aurinkotuoli, jota kuljetan itse luennoille ja jolla pystyn makoilemaan. Se on ihanan vaivatonta, kun ei tarvitse enää ilmoittaa koko viikko-ohjelmaa vahtimestareille ja tuntea huonoa omatuntoa, jos missasi jonkun luennon, mille ne oli kantanu pöydät. Keräsin ainakin aluksi kiitettävän määrän kummeksuvia katseita ja kasan kommentteja, taisinpa päätyä jonkun fb-päivitykseenkin. Mutta mä olin vaan onnellinen, että pystyin olemaan luennoilla ilman kipuja ja kolmiolääkkeitä. Olen ottanut asenteen, että mitä se kenellekään kuuluu, jos mä istun aurinkotuolissa luennolla. Hyvät kaverit tietävät syyn ja olen yleensä myös kertonut sen avoimesti kaikille, jotka kysyy kohteliaasti.
Viimeiset puolitoista vuotta olen tehnyt myös tenttini yksikseni erillisessä huoneessa, missä on sohva. Siellä voin rauhassa vaikka kävellä ja jumpata jos niikseen tulee, eikä kanssatenttijät häiriinny. Ja kaikki isoissa tiedekuntatenteissä olleet varmaan tajuaa hiljaisen huoneen autuuden 🙂
Lisäksi yliopistolaisille on tarjolla apua tietysti YTHS:llä (mutta lääkäreistä myöhemmin) ja jos kohtaa ongelmia esimerkiksi tiedekunnan tai opettajien asenteissa erityisvaatimuksia kohtaan, niin kannattaa ottaa yhteyttä ylioppilaskunnan sosiaalisihteeriin (HYY:llä Katja Långvik). Sieltä on hyvä kysyä myös esim. Kelan etuuksista.
Minulle on ollut todella tärkeää, että olen voinut jatkaa opintoja lähes keskeytyksettä kivuista huolimatta ja olen saanut opintopisteitäkin suositusten mukaiset määrät. Töistä on helppo saada sairauslomaa, mutta opinnoista sitä ei halua ottaa ihan yhtä herkästi, koska kaikki tauot viivästyttää valmistumista.
kuva: we heart it