Laihtuminen alkaa korvien välistä

Ajattelin perustaa blogin koska tuntuu että laihdutusblogit ovat kaikki samanlaisia – stressataan ruuasta, stressataan liikunnasta, ollaan hirveän tiukkoja itselleen ja jos repsahdetaan, niin pidetään itseä epäonnistujana. Miten laihdutus voisi onnistua, jos sitä käsittelee ikään kuin pakkona ja rankaisuna itseään kohtaan?

Laihtuminen on helppoa, loppujen lopuksi – mutta se mistä puhutaan paljon vähemmän on se, kuinka päästä päässään siihen pisteeseen että on valmis laihtumaan. Kuinka päästä pisteeseen, että ruoka on pelkkää ravintoa, eikä lohduttaja? Kuinka päästä pisteeseen että ylipaino ei ole enää suojapanssari? Kuinka päästä pisteeseen että liikunta tuntuu aidosti hauskalta, eikä välttämättömältä pahalta?

Mielestäni laihduttamisen psykologiasta puhutaan liian vähän, vaan kaikki laihdutusjutut mediassa keskittyvät ruokavalioon ja liikuntaan. Uskallan väittää ettei ole olemassa yhtäkään laihduttajaa joka ei tietäisi että omena on huomattavasti terveellisempi välipala kuin pari riviä suklaata. Tai että on terveellisempää kävellä lyhyet välimatkat sen sijaan että käyttäisi julkista liikennettä tai omaa autoa. Me kaikki tiedämme nämä – mutta miksi emme sitten tee niin kuin tiedämme meille olevan hyväksi?

Osalla elämän rakenne on ihan levällään – kokoajan on kiire, ei nukuta tarpeeksi, ei osata varautua yllättäviin tilanteisiin. Elämä on pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Toisilla kummittelevat taustalla menneisyyden traumat – liikunta tuo mieleen koulun liikuntatunnit ja niihin liittyvän pahoinvoinnin, tai laihduttaminen pelottaa koska ylipaino suojaa ei-toivotulta huomiolta. Jotkut taas eivät ole koskaan osanneet kohdata ikäviä tai kipeitä tunteita sisällään, vaan turruttavat itsensä herkuilla.

Itse en ole vielä laiha, mutta verrattuna vaikka kahden vuoden takaiseen tilanteeseen, olen hyvässä vauhdissa. Olen tehnyt paljon, mutta kalorien laskeminen ei ole temppuihini kuulunut. Uskon siihen että kehomme tietää mitä se tarvitsee – jos vain kuuntelisimme sitä. Olkoon tämä blogi matka oman sisäisen hyvän olon löytämiseen, ja sitä kautta laihtumiseen.

Miksi blogin nimi on Painoterapia? Koska itselleni vapaiden painojen nostelu kuntosalilla on ollut hyvinkin terapeuttista, mutta siitä myöhemmin lisää. Toinen merkitys voisi olla että tämä blogi tarjoaa terapiaa painon aiheuttamaan ahdistukseen – ja nostaa esiin ajatuksen että ehkä laihtumisessa ja hyvän olon tavoittelussa paino ei sittenkään ole se tärkein mittari.

Tervetuloa matkalle mukaan!