Kuukausi takaperin tunteita kuumensi täällä Lilyssä Natan ”äänestämättömyys”-postaus (kaikki vissiin tietävät mistä puhun ihan ilman linkkiäkin). En viitsinyt silloin siihen lähteä mitään kommentoimaan, koska jo pelkästään postausta ja kommentteja lukiessa normaalisti alhainen verenpaineeni nousi aikamoisiin huippulukemiin. Onneksi sentään monet muut kirjoittivat kylmäpäisesti ja fiksusti vasta-argumentteja.  

Ajatus siitä että korkeasti koulutettu, fiksun oloinen ja mielipiteitä omaava nuori suomalaisnainen, ei yksinkertaisesti äänestä, ”koska vihaa politiikan kieltä”, tai ei löydä ehdokasta jonka kanssa olisi sata prosenttisesti samaa mieltä, aiheuttaa itsessäni vähän samantapaisia reaktioita kuin perinteinen baarikina amerikkalaisen kanssa siitä olenko kotoisin kommunistisesta maasta. Ensin kiukkua, sitten epätoivoa ihmiskunnan tilasta.

Natan kirjoitus osui kuitenkin arkaan paikkaan. Totuus on nimittäin se, etten minäkään äänestä. 

En äänestä siksi että:

1) Äänestyspaikalle on matkaa yli 100 kilometriä. Ja lisäksi melkein tunnin lauttamatka. 

2) Äänestämään pääsisi yhtenä päivänä viiden tunnin ajan. Jos se ei sovi, niin omapa on ongelmasi. 

3) Koko reissu maksaisi vähintään $100 (Bensaa ja lauttamaksua.)

Erityisesti tämä ottaa päähän koska:

1) Olen onnekas. Sentään löytyy äänestyspaikka omasta osavaltiosta. Näin on vain yhdeksäntoista osavaltion suomalaisvahvistuksilla. Montakos niitä osavaltioita taas olikaan, oikeusministeriön sedät?

2) Tilanne heijastelee kotimaan yleistä asennetta maastamuuttajaa kohtaan. Se on summattavissa suunnilleen näin: ”Mitäs ite lähit. Petturi.” 

3) Asian korjaaminen olisi helppoa kuin mikä ja halpaa kuin leipä. Antakaa kasvavan joukon ulkosuomalaisia äänestää postitse. Voivat itte maksaa postimerkit ja vaikka kirjeen kirjaamisen. 

4) En ole Yhdysvaltain kansalainen joten en siis ole saanut äänestää kuuteen vuoteen, missään. 

Täytin silti vaalikoneen. Varmuuden vuoksi. Mies sattui paikalle ja kysyi mitä tein. Esittelin konseptin, käänsin kysymykset ja näytin miten ne arvotetaan. Tyypin ilme oli näkemisen arvoinen. Varmaan vähän sama kuin mun silloin kun kuulen baarissa olevani kommunisti.

”Se siis kertoo sulle että kuka on sun kanssa samaa mieltä!??!?!?! Toi kone?!??!”

”Niin…siis tämä ohjelma.”

”Ja että ketkä ehdokkaat parhaiten vastaa sun arvoja!?!?!Ja millä prosentilla?!?Ja mistä ne on erimieltä!?!”

”Jep.”

”Miksi ☁#☯&*◀✹$ssa meillä ei ole tälläistä?!?!?!”

Hyvä kysymys. Amerikkalaisten, myös koulutettujen, politiikkaa seuraavien ja sivistyneiden, tuntuu olevan vaikea tietää ketä ehdokasta heidän milloinkin kannattaisi äänestää. Maailmalla tunnetun, joka neljäsvuosi käytävän dramaattisten pressanvaalin lisäksi, täällä nimittäin äänestetään vähän väliä.  Kiitos osavaltioiden itsemääräämisoikeuden, ja kuntien sekalaisten aloitteiden ja virkojen, täällä äänestetään joka ikinen syksy. Ihan jonninjoutavista jutuista. Ensi syksynä kanssakulkijani äänestelevät taas ties mitä ihmeellisimpiä lakialoitteita ja täyttävät äänillään sellaisia virkamiespaikkoja jotka suomessa täytettäisiin ihan byrokraattisin keinoin. Siis jos äänestävät ja täyttävät. 

Niinpä viime syksynäkin minä, jolla ei siis ole täällä äänioikeutta, oikeastaan äänestin neljän ihmisen puolesta. Ensin tietysti miehen, jolla ei ole pitkäjänniteisyyttä googlailla kaiken maailman lakialoitteita ja osavaltion tuomariehdokkaita, tai setviä että mikä, tai kuka tässä olisi pienin paha. Sitten vihonviimeisenä äänestyspäivänä kun pomoni, työkaverini ja satunnainen ohikulkija kaikki pähkäsivät tuntia ennen äänestysajan päättymistä, että mistä siinä lisäyksessä 2bs2b onkaan kyse, äänestivät he lopulta mun suositusteni mukaan. Kaikki siis älykkäitä, koulutettuja, poliitiikasta kiinnostuneita tyyppejä. Ois nyt vaalikoneella hommia.

Siitä puheenollen: sataan prosenttiin ei päästy, mutta aika hiton lähelle. Ehdokkaaksi valikoitui älykkään ja sanavalmiin oloinen nuori mies Vasemmistoliitosta.

Olen siis pahoillani, hyvä Binar Mustafa. Mielelläni sinua äänestäisin eduskuntaan. Olemmehan asioista 92 % samaa mieltä. Suomen valtio kun on vain tehnyt asiasta hankalaa, miltei mahdotonta. Onnea kuitenkin tulevaan vaaliin.