Kolmoiskansalaisuus

Ihmiset kysyvät minulta usein, millaista on elää Amerikassa. Suomalaiset ja amerikkalaiset. Kysymykseen ei ole ihan helppo vastata. Minä kun en tavallaan  katso asuvani Amerikan Yhdysvalloissa. Käyn siellä kyllä usein, hengailen sen kansalaisten kanssa, ja olen siellä paljon reissannut, mutta asumisesta en tiedä. Enkä ole edes ainoa. ”Lähden aamulla Amerikkaan, tarvitsetko jotain?” Naapuri kysyy. Pitkän linjan saarelaisen tunnistaakin siitä, että kaupunkien ja kylien nimien sijaan, he sanovat käyneensä ”mantereella”, tai ”Amerikassa”. Tämä johtuu siitä että täällä on melkoisen erilaista kuin perusamerikassa. Ehkä kaikissa maalaispitäjissäa ja pikku-kylissä on, mutta en oikein usko. Täällä ei lukita ovia, tai autoja, täällä kaikki tuntevat toisensa, syövät luomuruokaa, rakentavat toistensa taloja, ovat jokseenkin yhtä mieltä niin maailman -kuin kunnallispolitiikastakin. 

Maantieteellisesti ja oleskeluvan perusteella asun toki Yhdysvalloissa, vaikkakin niin lähellä Kanadan rajaa kuin nyt kukaan ylipäätään voi. Kansalaisuutta minulla ei vielä ole, toivottavasti ehkä jo tänä kalenterivuonna. Suomen lisäksi minulla on nykyisin tosin toinenkin kansalaisuus. Kyseessä ei ole mikään valtio, mutta monenlaista itsemääräämisoikeutta, ilmastoa ja paikallisväriä omaava hallinnollinen kokonaisuus nimeltä osavaltio. Kun Amerikassa ihmiset kysyvät mistä olen kotoisin, vastaan: Washingtonista.

Washingtonissa minulla on vaikka mitä semmoista mitä Yhdysvallat ei maahanmuuttajalle tarjoa: henkkarit joilla voi ostaa viunaa (greencardilla ei voi), oma kongressi-edustaja (en saa äänestää, mutta edustaja edustaa silti minuakin), sairasvakuutus josta ystävällinen osavaltioni maksee isohkon palan ja ennen kaikkea: kansallinen identiteetti.

Tiedän nimittäin jo nyt, että tulevana Amerikkalaisena saattaa välillä hävettää,  kun kongressimme tekee kyseenalaisia ratkaisuja, korkein oikeus pitää yrityksiä ihmisinä, ulkoministeriö tunkee nenänsä ja sotavoimansa ties mihin ulkomaisiin kahinoihin ja niin edes ja poispäin. Tietämykseni perusteella monessa muussa osavaltiosssa saa hävetä vielä sitäkin kansalaisuutta, vaan ei Washingtonissa.

Joka hiton vaaleissa ja uutisissa Washington voittaa aina! Viime vuosina täällä on äänestetty voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, varmistettu että Obamacaren avulla mahdollisimman monella on sairasvakuutus, pidetty yllä maan korkeinta minimipalkkaa ja nostettu se vielä ”living wage”-tasolle suurimmassa kaupungissamme, annettu henkilöllisyystodistukset myös paperittomille maahanmuuttajille (ajokortti), taisteltu ilmaston puolesta ja hiiliterminaaleja vastaan ja jopa laillistettu pilvenpolttaminen (ei varsinaisesti kiinnosta mutta säästetäänpähän turhissa oikeiskuluissa).  Pahinta mitä meistä olen viimeaikoina lukenut, on että emme pidä tarpeeksi Justin Bieberistä. 

Tietenkään missään ei ole täydellistä ja kaikki vaalitulokset, tai poliittiset päätökset tuskin ketään miellyttävät, mutta ainakaa Washingtonissa ei tarvitse jatkuvasti hävetä idioottimaisia lakeja, tai poliitikkojen sanomisia (vrt. New Jersey, tai Kalifornian homojen tappamislaki ja noh, suurinpiirtein 70% USAn paikallisuutisista). 

Koti-osavaltioni on suvaitsevainen, moderni, järkevä ja sitäpaitsi nätti kuin sika pienenä. Meillä on kaksi mahtavaa vuoristoa, ikimetsää (ja hitto muutenkin metsää!), Tyynenvaltameren rantaa, suuria jokia, vuorten itäpuolella ylänkö-aavikkoa, tulivuoria ja saaria niin kauas kuin silmä kantaa. Ulkomailla meitä ei tunneta, tai usein sekoitetaan Washington DC:hen, mutta kun muualla USAssa kertoo tulevansa WA:sta huokailevat täällä käyneet aina osavaltiomme luonnonkauneudesta.

Ihmiset ovat täällä mukavia ulkoilmatyyppejä, jotka vaeltavat, hiihtävät ja veneilevät, välittävät kanssakulkijoistaan ja ovat kohtuullisen sivistyneitä ja koulutettuja. Mitenkään kovin monikulttuurinen osavaltio tämä ei ole, mutta sekin on onneksi paranemaan päin, varsinkin kasvavan latino-väestöryhmän osalta. Toisin kuin monissa muissa osavaltioissa, vauraassa Washingtonissa ollaan varsin suvaitsevaisia muualta tulleita kohtaan. Ilahduttavaa on myös se että viime vuosina paikallisen alkuperäishistorian ja -kulttuurin ymmärrys on nousussa, täällä kun on hurjan rikas ja eläväinen alkuperäisamerikkalainen kulttuuri.

Ylipäätään tuntuukin että Washingtonissa tapahtuu enemmän hyviä kuin huonoja juttuja ja asiat menevät aina vaan parempaan suuntaan.

Terveiset siis ylpeältä Washingtonin kansalaiselta. Tulipas hyvä mieli. Menenkin tästä laittamaan sähköpostia amerikkalaiseen malliin kongressiedustajani toimistolle että ”Keep up the good work.”. 

Jatka samaan malliin, vasen ylänurkka!