Eksyneet

Muutaman viikon takainen kylpyläreissu meni hyvin ja ehdittiin tässä välissä toistamiseen käydä kylpylässä ja taas meni kivasti. 

Toisinaan sitä toivoo, että olisi saanut jonkun muun elämän. Tai ei jonkun toisen elämää vaan, että oma elämä olisi mennyt eri tavalla. Itse voisin pyyhkiä muististani viimeisen vuoden huonot asiat. Uskon kuitenkin siihen, että ne asiat jotka tapahtuvat nyt, niillä on joku tarkoitus.

Viimeaikoina ollaan keskusteltu mieheni edelleen paljon. Kumpikin on ollut hukassa ja molemmilta löytyy halua saada suhde toimimaan, tai niin ainakin luulen. Tosin mieheni kanssa eilen illalla keskustellessa hän ei ollut enää varma, koska hänestä tuntui niin pahalta tuo asunnon vuokraaminen ja se tilanne ja keskustelut joita kävimme silloin. Ymmärrän miksi hänestä tuntui siltä. Tuntuihan minustakin pahalta ja tuntuu hetkittäin vieläkin. On tuntunut pahalta loukata toista, varsinkin kun hän toi asian ilmi. Pariterapia siirtyi ensi viikolle, joten päästään kuitenkin sinne käymään vielä asioita läpi.  

Olo on kuin eksyneellä. Mistä sitä tietää tekeekö nyt oikein vai väärin. Vieraiden on helppo huudella, että tee niin tai näin kun he eivät itse ole samassa tilanteessa, meidän saappaissa. Moni näkee asioissa vaan ne huonot puolet. Itse yritän ajatella myös niitä hyviäkin puolia ja yritän hahmottaa kokonaisuutta. Ei meidän suhde tuhoon tuomittu ole. On paljon asioita jotka toimii todella hyvin ja olemme mieheni kanssa yhdessä keskustelleet mistä tämä tilanne johtuu. Suurin syy on puhumattomuus. Me ei puhuttu. Mies kätkeytyi kaljapullon taa ja itse tyydyin osaani. Istuttiin hiljaa, ei puhuttu, tai jos toinen puhui, ei kuunneltu. 

Musta on kuitenkin hienoa, että tän aikana olen löytänyt myös itsestäni uusia asioita, löytänyt uusia puolia ja tunnen itseni tämän myötä paremmin. Ymmärrän miksi olen käyttäytynyt tietyllä tavalla, miksi olen sanonut joitakin asioita. Toivon, että myös mieheni on haluaa sitoutua tähän ja saada suhteen toimimaan. En kyllä tiedä pystyykö hän antamaan anteeksi sitä, että loukkasin asuntoasialla.

Viimeaikaisten lomareissujen tarkoituksena on kai ollut rentoutua perheen kesken ja löytää uudelleen se ihminen johon aikoinaan rakastui ja unohtaa menneet asiat. Lapsiarjen keskellä helposti toinen unohtuu ja lasten saannin jälkeen meidänkin tilanne on tähän pikkuhiljaa ajautunut. Toki vaikeuksia oli suhteen alussa, mutta olimme kumpikin silloin nuoria ja tyhmyyksiä tulee tehtyä, enkä voi kaikkea mieheni syyksi laittaa. Onhan minussakin vikaa. Löysin netistä jonkun aikaa sitten teksin, jossa luki: ” Onnistuneessa suhteessa täytyy rakastua monta kertaa samaan ihmiseen”. Uskon tämän pitävän paikkaansa. Ehkä olemme vain eksyneet samaan aikaan eri paikkaan. Toivon, että kuitenkin löydämme toisemme uudelleen. Tahto ainakin omasta puolesta on kova, varsinkin kun kotona on muuttunut mies.

Mullahan on edelleen vuokra-asunto, enkä tiedä mitä sen kanssa tehdä. Kuitenkaan en tiedä mitä tulevaisuus tuo ja mitä pariterapiassa tapahtuu. Revitäänkö siellä kaikki vanhat haavat auki, vai yritetäänkö löytää taas toisemme ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.