Odottelusta
”Odottaminen on mielentila. Pohjimmiltaan se merkitsee, että haluat tulevaisuutta, et nykyisyyttä. Et halua sitä, mitä olet saanut. Haluat sitä, mitä et ole saanut. On kyse sitten mistä odottamisesta tahansa, luot tietämättäsi sisäisen ristiriidan tämän hetken – jossa siis et halua olla – ja sen kuvittelemasi tulevaisuuden välille, jossa haluat olla. Tämä heikentää suuresti elämäsi laatua, koska sen myötä kadotat läsnä olevan hetken.”
– Eckhart Tolle, kirjassa Läsnäolon voima
Viimeisen viikon aikana olen havainnoinut kärsimätöntä mieltäni odottaessani bussia, odottaessani, että bussi kulkisi nopeammin, tarkkaillessani kelloa, odottaessani kotiinpääsyä, työpäivän päättymistä, tapaamisen alkamista, lounastaukoa, kahvitaukoa, tulevaa joululomaa… Olen huomannut, että päiväni täyttyvät helposti tulevan odottamisesta ja menneen märehtimisestä. Näinä hetkinä, huomatessani kärsimättömyyteni, olen tietoisesti pyrkinyt pysähtymään ja muistamaan taas Tollen viisaat neuvot:
”Luovu odottamisen mielentilasta. Jos tavoitat itsesi pujahtamasta odottamiseen, palaa äkkiä pois. Palaa nykyhetkeen. Ole vain ja nauti olemisesta. Jos olet läsnä tässä ja nyt, sinulla ei ole minkäänlaista tarvetta odottaa mitään. Kun siis joku sanoo seuraavalla kerralla: ’Anteeksi, että olet joutunut odottamaan’, voit vastata: ’Ei ole syytä pyytää anteeksi. En odottanut. Seisoskelin vain täällä tuntien iloa sisimmässäni.”
– Eckhart Tolle, kirjassa Läsnäolon voima
Olen yllättynyt huomatessani, että voin kokea hyvää läsnäolon tunnetta jopa ankeassa aamubussissa, tihkusateessa, kylmässä viimassa ja tympeiden ihmisten keskellä. Olen yllättynyt myös siitä, miten helpolta tuntuu palauttaa mieli tähän hetkeen silloinkin, kun päätä särkee tai on nälkä. Läsnä oleminen helpottuu hetki hetkeltä ja päivä päivältä. Stressi helpottaa ja mieli keskittyy tähän hetkeen. Hyviä asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään.
Pari päivää sitten olin matkalla töistä kotiin. Bussi seisoi ruuhkassa ja myöhästyin bussista, johon minun piti vaihtaa. Kirosin mielessäni, kun huomasin, että seuraavan bussin tuloon oli vielä 15 minuuttia aikaa. Minun oli tarkoitus käydä pikaisesti kotona lepäämässä ennen illan keikkaa ja harmitti, että kotimatkaan kului niin pitkä aika. Aurinko kuitenkin pilkisteli pilviverhon takaa pitkästä aikaa ja päätin tehdä tuon vartin aikana pienen kävelylenkin. Pieni muutaman minuutin piipahdus merenrantaan rauhoitti mieleni. Hengitin raikasta ilmaa, nautin heikosta auringonvalosta, katselin veden pintaa ja hymyilin. Bussille palatessani tuntui kuin olisin käynyt pienellä lomalla kesken päivän. Loppupäivä sujuikin rauhoittuneessa ja läsnä olevassa mielentilassa ja keikka meni hienosti. Tämän jälkeen olen muistanut päivittäin pysähtyä enemmän ja havainnoimaan kauneutta ympärilläni. Usko tai älä, marraskuukin on täynnä kauneutta, joka vain odottaa, että huomaisit sen.
Postauksen kuvat ovat kännykkäkameralla räpsittyjä otoksia tuosta bussinodottelutauon kävelylenkistä.