Tervetuloa 2015!
Uusi vuosi ja tilinteon aika. Vuosi 2014 oli hyvä vuosi. On hienoa katsoa taakseen ja huomata, että olen oppinut paljon elämästä kuluneen vuoden aikana. Eilen kävin pitkällä kävelyllä ja fiilistelin, kuinka paljon tykkäänkään elämästäni juuri nyt. Ajattelin kirjoittaa pienen yhteenvedon tähän blogiin viime vuodesta ja tavoitteista ja haaveista tulevalle vuodelle.
Vuonna 2014…
– Opin olemaan enemmän läsnä hetkessä, kiitos Eckhart Tollen. Opin irtautumaan jatkuvasta ajatusten virrasta ja suuntaamaan huomioni kuluvaan hetkeen, nauttimaan bussin odottelusta, kävelystä tihkusateessa, kosteaan asvalttiin heijastuvista valoista, kodin lämmöstä, ruuasta, kahvista, rakkaudesta, läheisyydestä ja kaikista pienistä tärkeistä asioista entistä enemmän.
– Opin elämään itseni kanssa entistä paremmin. Avain tähänkin löytyi Tollen Läsnäolon voima -kirjasta. Ymmärsin, ettei minun pidä määritellä itseäni ulkoisten asioiden, kuten sosiaalisen statuksen, tekojeni, käytökseni, ajatusteni ja ulkonäköni perusteella, vaan voin oppia arvostamaan sitä persoonaa, joka todella piilee tämän kaiken takana. Ajatus on helpottanut valtavasti, mutta vielä on pitkä tie siihen, että lakkaisin jännittämästä tiettyjä sosiaalisia tilanteita ja olemaan enemmän läsnä muiden ihmisten seurassa.
– Opin vapautumaan odottamisen mielen tilasta. Voin nykyään nauttia bussin odottelusta, bussissa istuskelusta, kotimatkoista, ystävän odottelusta ihan eri tavalla kuin ennen, kun keskityn hetkeen, enkä odota kärsimättömänä tulevaa. Tässä valossa myös viikonloppujen, lomien ja tulevien tapahtumien odottelu on alkanut tuntua hölmöltä ja olen oppinut nauttimaan hetkistä, miettimättä jatkuvasti, että tahtoisin jo olla jossain, missä en vielä ole.
– Opin laulamaan entistä paremmin ja kehityin esiintyjänä huimasti, kiitos kesän keikkojen.
– Stressasin töissä aivan liikaa, mutta opin myös nauttimaan työstäni entistä enemmän. Loppuvuodesta opin hellittämään myös töiden suhteen ja siirtämään töitä koskevat ajatukset välillä sivuun ja rauhoittumaan. Työvuosi oli täynnä mielettömiä onnistumisia ja onnenhetkiä. Työsuhteeni myös vakinaistettiin, mikä on aivan mahtavaa. Kehityin työssäni taas suuria harppauksia ja pienistä takaiskuista huolimatta voin katsoa mennyttä vuotta onnistunein fiiliksin.
– Sain taas viettää yhden vuoden maailman ihanimman ihmisen kanssa. Ymmärsin, että elämänfilosofiamme ovat lähempänä toisiaan kuin olin kuvitellutkaan. Olen taas saanut kokea niin paljon rakkautta ja kiintymystä, etten voisi olla kiitollisempi tässä suhteessa.
– Olen oppinut hillitsemään itseäni vaateostoksilla ja tehnyt entistä fiksumpia hankintoja. Vaatekaappi on päivittynyt käytännölliseksi ja kauniiksi ja turhat vaatteet on karsittu pois.
– Olen lenkkeillyt, skipannut pienen flunssan vuoksi puolimaratonin, jolle ilmoittauduin, aloittanut joogaamaan joka aamu, liikkunut sopivan aktiivisesti, käynyt hiphop-tanssitunneilla ja nauttinut liikunnan tuomasta hyvästä olosta läpi vuoden
– Olen sairastanut muutaman flunssan ja viettänyt puolet joululomasta sohvalla teekuppi kädessä katsoen Gilmoren tyttöjä (toisaalta, ei yhtään hullumpaa sekään)
– Olen välttynyt täysin joulustressistä sopimalla taas perheen ja suvun kanssa, ettei lahjoja osteta. Jouluruuhkissa olen kulkenut tyytyväisenä hykerrellen ja päivitellen epäuskoisena ihmisten hysteeristä tavaran hamstraamista. Parille ystäville tarjosin kotonani brunssin, yhdelle ostin kirjalahjan, jonka tiesin olevan mieleinen.
– Olen katsonut melkein koko ensimmäisen tuotantokauden Gilmoren tyttöjä ja haaveillut, että arkielämäni dialogi olisi yhtä sujuvaa ja nokkelaa.
– Olen syönyt aivan tajunnan räjäyttävän hyvää ruokaa ulkona, ulkomailla ja kotona.
– Olen rauhoittanut aamuni, oppinut heräämään 1,5 tuntia ennen lähtöä ja aloittanut aamujoogan, mikä on parantanut elämänlaatuani valtavasti.
– Olen löytänyt peilikaappiini entistä enemmän luonnonkosmetiikkaa.
– Olen taas fiilistellyt sitä, miten kohdallaan kaikki tuntuu olevan juuri nyt elämässä. Olen jotenkin löytänyt oman paikkani tässä maailmassa. Mulla on mahtava työ, ihania ystäviä, ihana sisko, ihana avomies, ihana perhe, ihana koti ja valtavasti hyviä ja hienoja hetkiä. Ja lisääntyvä kyky nauttia näistä hetkistä.
Vuonna 2015…
– Aion käydä Tanssiopiston nykytanssitunneilla kerran viikossa, nauttia tanssista ja kehittyä tanssijana. Ihanaa!
– Aion löytää entistä useammin tieni tässä hetkessä elämiseen, asettua asumaan kuluvaan hetkeen ja siirtää mielen kohinan sivuun.
– Aion olla armollinen itseäni kohtaan ja kohdella itseäni kuin tärkeää ystävää.
– Aion ostaa hyvät ulkoiluvaatteet ja alkaa ulkoilemaan entistä enemmän.
– Aion jatkaa aktiivista liikkumista ja aamujoogaa, kehittää ryhtiäni ja välittää kehostani entistä enemmän.
– Aion syödä hyvin ja nautiskellen. Laitan ehkä ruokaa itse entistä useammin, tuoreista ja hyvistä raaka-aineista.
– Aion tehdä lisää biisejä, laulaa, soittaa kitaraa, saksofonia, huilua ja pianoa, kehittyä muusikkona ja keikkailla kesällä. Kutkuttavia juttuja on luvassa varmasti myös bändirintamalla.
– Avomiehen kanssa harkitsemme koiran hankintaa ja käydään katsomassa koiranpentuja kasvattajilla.
– Aion jättää kalenterista tilaa kaikelle spontaanille tekemiselle, kaupungilla haahuilulle, taidemuseoille, kahviloille, ystäville ja laiskottelulle. Ja tietysti ennen kaikkea Gilmoren tytöille (olen niin koukussa!)
Hyvä vuosi siis takana ja todennäköisesti aivan mahtava vuosi tulossa. Lomaa on vielä viikko jäljellä ja aikomuksena on käyttää aika laiskotteluun, kevyeen liikuntaan, ystävien näkemiseen, sukujuhliin ja sovitushommiin.
Tämä elämä on niin hyvä, että pakahduttaa. Kun ajattelen, miten ihana tämä elämä on, miten hieno on tämä hetki, iskee melkein pieni suru ja pelko siitä, että saanko pidettyä tästä kaikesta hyvyydestä kiinni. Olen tällä hetkellä niin onnellinen, että sen tunnustaminen melkein pelottaa. Toisaalta tiedän, että olen nyt oppinut ja oivaltanut jotain, mikä ei tule katoamaan; kyvyn olla läsnä hetkessä ja nauttia niistä pienistä asioista ympärilläni. Jos voin tuntea oloni täydellisen onnelliseksi kotisohvalla kahvikuppi kädessä, enkö silloin voi saavuttaa tämän saman tunteen missä vain, milloin vain? Ja toisaalta, onko sillä edes merkitystä juuri nyt? Nyt on nyt, kohta on kohta ja juuri tämä hetki on ainoa, millä on tällä hetkellä merkitystä. Koska tämä hetki on ainoa, joka tällä hetkellä on.