Päivä 337.

Meillä on aina ollut pikkujoulukuusi. Kun olin lapsi isä haki se jostakin, ehkä läheisestä metsästä ja sitten kun asuttiin Kalevassa, niin varmaankin Tammelan torilta. Voi olla että kun oltiin teini-ikäisiä niin joku pikkujoulu jäi väliin, mutta ehkei kuitenkaan silloinkaan.

Omilla lapsilla kuusi on ollut aina. Se on kuin meidän kodin joulunavaus.

Muutaman vuoden ajan meillä on ollut sama kuusi. Ostin sen yhdeksi pikkujouluksi, mutta yllätykseksi se on pysynyt hengissä vuodesta toiseen. Kesällä se siirtyy ruukussaan johonkin terassin nurkkaan ja muulloin se kököttää milloin missäkin ei niin paraatipaikalla. Mutta joulukuuksi se saa kunniapaikan ja valot oksilleen.