Päivä 19.

 Tänään on äitini syntymäpäivä, siis olisi, jos hän olisi vielä täällä. Tai ei kai syntymäpäivä mihinkään katoa, vaikka ihmiselle niin käykin. Tänään on siis äitini syntymäpäivä.

Äitini oli kyllä todellinen hattuihminen. Minulla on alakerrassa iso laatikollinen hattujaan. Karvahattuja, myssyjä, teettämiään huopahattuja lierillä ja ilman, hellehattuja, siis hattuja joka tilanteeseen. Pelkästään baskereita on toistakymmentä, kaikki tietysti erivärisiä. Hattuja 60-luvulta lähtien , uusimmat muutaman vuoden takaisia.

Mitähän noille ihanuuksille pitäisi tehdä? Ensiksi tietysti kannan laatikollisen hattuja peilin eteen ja sovittelen. Tiedän kyllä entuudestaan, että valitettavasti hatut näyttivät paljon paremmalta äidilläni kuin itselläni. Mutta ehkä muutama kuitenkin jää käyttöön. Tytär on myös hattuihmisiä, ehkä jokunen kelpaa hänelle. Ja Tuutikille aion säästää myös pari hienointa. Kenties ne taas hänen aikuistuttuaan ovat muodissa.

Loput hatuista aion kuvata ja panna johonkin nettikauppaan myyntiin. Tosin odotukset eivät ole kovin korkealla, hatut eivät ole tällä hetkellä mitään  hittituotteita. Enempi taitavat suomalaiset naiset olla nykyään pipo- (tamperelaisittain pipa) kansaa.

Onneksi meidän taloudesta löytyy kuvauksia varten vanha hattutukki. Se on jo edesmenneen anoppini käyttämä. Hän teki työuransa modistina, niin ja tottakai meillä on myös hänen tekemiään hattuja. Kai meitä voi sanoa hattusuvuksi !