Päivä 25.

En pidä itseäni millään mittarilla vanhana, mutta huomaan kyllä yhä useammin taipuvani ajattelemaan, että ”kyllä ennen oli paremmin”.

Niinkuin nyt ranskanleipä. Lapsuudessa käytiin äidin kanssa kauppahallista ostamassa, myyjä  valitsi hyllyltä samana päivänä paistetun ja kääräisi sen paperiin. Kotona äiti keitti kaakaota, leikkasi rapeakuorisesta leivästä palan ja sipaisi päälle kylmää ja kovaa voita. Vieläkin muistan sen äänen, mikä leipää leikatessa lähti. Ja jos oli vielä Aku Ankan postipäivä, nautinto oli täydellinen.

Onhan ranskanleipiä ollut myynnissä edelleenkin. Pari kertaa olen erehtynyt ostamaan muovipussiversion. Tänään kuitenkin huomasin kaupan hyllyllä ”käsinleivotun” ja paperipussissa. Hyvältä tuoksui, mutta ei rapsahtanut, ei ! Kyllä kai se päiväkahvilla pullan sijasta kuitenkin menee.

        Ja olihan se ihan vääränmuotoinen, liian lyhyt ja paksu !