Päivä 80.

Eilisessä Aamulehdessä oli huolestunut yleisönosaston kirjoitus koskien koulukiusaamista. Tässä tapauksessa oli kysymyksessä ekaluokkalaiset, siis kiusattu ja kiusaaja seitsemän vuotiaita.

Kirjoitus kolahti myös ikävä kyllä meikä  nonnalle. Tuutikki on reipas ja innokas eskarilainen. Eskarissa on useinmiten kaikki ihanaa ja parempaa kuin missään muualla. Soittelemme usein ja Tuutikki kertoo mielellään eskaripäivistään. Mutta lähes joka kerta hän kertoo myös kiusaamisesta. Ja nyt tilanne on entisestään pahentunut.

Yleisesti kiusaamisesta puhutaan paljon. Mutta ei näytä johtavan oikein mihinkään, ei ainakaan parempaan. Vaan miten voi olla esimerkiksi mahdollista, että yksi 6-vuotias voi kiusata ja häiritä toistuvasti koko muuta lapsiporukkaa. Eskarin opettajat ovat tietoisia (toivottavasti) ja vanhemmat huolestuneita.

Tuutikki on onneksi positiivinen ja avoin tyttö. Hänellä on enää pari kuukautta eskaria jäljellä, edessä pitkä kesäloma ja syksyllä odotettu koulun alku ja toivottavasti uudet, kivat koulukaverit.

Mutta kyllä pitää olla tosi huolestunut. Jollekin 6-vuotiaalle voi omaan pieneen mieleen jäädä pitkäksi aikaa mörköjä kiusaamisesta. Ja se pieni kiusaaja, kyllä häntäkin pitää ohjata toiseen suuntaan.