Päivä 100.

Ajattelin kirjoitttaa jotain hauskaa tai merkittävää tälle päivälle. Vaan en keksinyt kerrassaan mitään.

Sen sijaan taputan itseäni olalle ja onnittelen siitä, että olen jo satana menneenä päivänä saanut kirjoitetuksi muistiin mielestäni aika helposti jotakin. Kun ei ole enää joka päivä pakollisia töitä tai tehtäviä, jotka vaativat keskittymistä ja miettimistä, kirjoittaminen on tuonut toivottavasti apua siihen, ettei vallan vaivu älylliseen tyhjiöön.

Siis kohti seuraavia päiviä nonnana!