Päivä 156.

Tässä kuvassa tiivistyy tämän hetkinen tilanne pihassamme. Etualalla kukkivat voikukat. Meidän pihassa ne saavatkin kukkia. Ensinnäkin ne ovat mielestäni tosi kauniita ja toiseksi minusta ei ole niitä yksi kerrallaan hävittämään. Ne siis saavat olla rauhassa ja sitten kun niihin tulee ne lentelevät haitulat, nurmikko ajetaan.

Taaempana oikealla on lipstikka. Se on jo nyt vahva ja iso. Ja kasvaa vaan. Siinä ei ole muuta ongelmaa kuin se, etten keksi mitä sillä tekisin. Viime kesänä tein lipstikkasuolaa ja jaoin sitä jouluna koko suvulle. Siitä voisi kuulemma tehdä keittoa, kastiketta tai lisätä sitä oikeastaan mihin tahansa. Mutta – mielestäni se tuoksuu lihakeitolle, eikä ole muutenkaan suosikkiyrttini. Mutta kattellaan. Panen sitä tyttären matkaan, hän on hyvä kasvisruuissa, ehkä saan sieltä uusia ideoita (jotka eivät maistu lihasopalta!)

Lipstikan vieressä vasemmalla näkyy (juuri ja juuri) viime kesänä istutetut ja viime talvena rusakoiden tuhoamat pensasmustikat. Elossa ja kohta meidän pihaan ei pääse kuin helikopterilla.