Päivä 7.

Kirjojen lukeminen  on ollut aina meidän perheessä ihan itsestäänselvyys. Ja sitten myös tietenkin kirjahyllyt. Ja nehän on nyt ihan out. Missä ihmiset säilyttää kirjojaan vai eikö niillä ole niitä?

Meillä on joka huoneessa kirjoja. Lastenkirjat on siirretty alakerran hyllyihin. Tuutikki 6v ja Nyyti 1,5v ovat onneksi harventaneet hyllyjä viemällä äitinsä kokoelmaa omaan kotiinsa. Tytär onkin aina ollut kirjojen suurkuluttaja ja tekikin niistä itselleen ammatin opiskelemalla äidinkieltä ja kirjallisuutta ja tietenkin siirtänyt innostuksensa myös lapsilleen, jotka  ovatkin  kyltymättömiä satujen kuuntelijoita. Tuutikki kyllä kirjoittelee jo omia pieniä tarinoita ja lukeekin melko sujuvasti.

Poikien lukemisesta tai lukemattomuudesta ollaan yleisesti huolissaan. Meillä pojalle luettiin aina iltasadut, hankittiin paljonkin ikään sopivaa luettavaa, vaan innostus kirjoihin teini-iässä hiipui lähes nollaan.Pelaaminen ja musiikki veivät vapaa- ja ehkä myös osan kouluajastakin.  Mutta, mutta vähän kaikkien hämmästykseksi poika lähti yliopistoon opiskelemaan viestintää ja alkoi suosittelemaan meille luettavaa. Siis ihan kirjoja. Eli kyllä ne pojatkin lukee, niiden  pitää vaan löytää oikeat hetket ja aiheet.

Kun kirjoja piti jo laittaa pahvilaatikoihin ja viedä varastoon, mies suunnitteli ja rakensi portaisiin hyllyt. Ovatkin oikein hienot ja toimivat, vaan jo täynnä. Samoin kuin rakentamansa hyllyt keräämillemme rakennus-, arkkitehtuuri- sisustus-, taide- ja puutarhakirjoille.

Tänään keräsin ison kasan lukemattomia yöpöydälle. Niistä myöhemmin suosituksia tai ei !