Tänään sunnuntaina astelin pitkin meidän tiluksia 😉 ja tarkastelin talven tuhoja puutarhassa. Valitettavasti niitä oli enemmän kuin koskaan ennen.  Syyllisiä ei tarvitse arvuutella, sen verran niiden jälkiä ja tuotoksia talven aikana näkyi.

Pahuksen rusakot parturoivat viime kesänä istutetut pensasmustikat ja luumumarjat viiden sentin korkuisiksi. Muutaman vuoden ikäisissä norjan angervoissa on keskellä muutama korkeampi oksa, mutta muuten nekin on kuin saksilla lyhyiksi leikattu.  Jopa vanhojen omenapuiden runkoja on kaluttu.

Meidän pihasta Tampereen Keskustorille on noin neljä kilometriä. Silti tuntuu, noin niinkun noiden eläinten vuoksi, että asutaan jossain aarniometsässä. Pitkäkorvaisia loikkii kesät talvet pihan poikki, myyrät syövät kaikki sipulikasvit, peurat kuljeskelevat kadulla, oravat nyppivät tuolien lampaantaljoja ja linnut, harakat ja kyyhkyt, tuhoavat loput istutukset, jos on vielä jotain tuhottavaa. 

Periaattessa ei minulla ole mitään eläimiä vastaan, mutta ei niiden meille tarvitsisi muuttaa!

Minulla on toivomastani kasvihuoneesta vasta tiililattia. Sen takia sorruin lähirautakaupan tarjoukseen ja kävin hakemassa lavakauluksen päälle tarkoitetun muovisen mini kasvihuoneen.Niin, ajattelin siis että saan pikapuolin siirrettyä ulos keittiön ikkunalta vahvimmat yrtit.

Paketista tuli kasa putkia, muovisia liittimiä ja ohjeet kasaukseen kymmenellä kielellä. En päässyt edes yrittämään koota sitä hökötystä, kun yksi putki puuttui.

Huomenna pitää vaihtaa tai ehkä vaan palauttaa. Sen verran rimpulalta vaikutti. Ja sitä paitsi ei minulla mitään lavakauluksiakaan ole, eikä aikomustakaan hankkia. Ehkä odottelen vaan lämpöisempiä päiviä.