Alakerrasta saatiin yksi nurkkaus tyhjennettyä. Äkkiäkös siihen tuunasin tilan lastenlapsille. Eikä mitään tarvinnut hankkia, kaikki löytyi omasta takaa; matot, valaisimet, hyllyt, laatikostot jne. Ja tietysti lelut.

Nyt MELKEIN kaikki lasten tavarat löytyvät samasta paikasta, eivätkä ne leviä koko taloon, ainoastaan puoleen. Ja Tuutikista ja Nyytistä paikka on tosi kiva. Eskarilainen leikkii siellä nonnan ja äitinsä nukeilla ja keinuu ”prinsessatarzan”-keinussa.Kaksivuotias keittelee annoksia  ja sekoittelee kulhojaan ja tietysti levittää pikkuautot pitkin poikin. Viimeksi käydessään Nyyti ei päässyt kuin ulko-ovesta sisään kun jo totesi:”alakertaan”.

Myös kaikki lastenkirjat saatiin samaan nurkkaukseen. Tuutikki kutsuu sitä hienosti kirjastokseen.

Tänään aloitin kevään inhottavimman homman eli ikkunoiden pesun.Aloitin sen pojan huoneesta, koska poika on käymässä kotona. Ja hänen ikkunoiden edessä on tietokoneet, näytöt, näppäimet, lukematon määrä johtoja  ja muuta sälää. Entuudesta tiedän, että jos irrottelen niitä johtoja, en niitä enää osaa takaisin panna ja poika saattaa siitä hermostua.

Aloitinkin tänään kevyesti. Poika pesi ja minä valvoin hommaa.
Niin ja laskin kuinka monta ikkuna-aukkoa yläkerrassa on. Niitä on 41, tänään pestyjen jäljellä enää 37!  Ja jokaisessa neljä pintaa. Nyt olen ihan uuvuksissa. Jatkunee huomenna tai ainakin joskus.