Tänään puutarhatyöt täytyi keskeyttää.

Avasin salaattilounaalle ananaspurkin ja vedin kannella aikas syvän haavan kämmeneen. Muuten kyllä selviän laastaroidun käteni kanssa, vaan täytyy vähän varoa pöpöjä, joita noissa lehtikasoissa ja mullassa piilee.

Nyt voi keskittyä siistiin sisähommaan, kuten esimerkiksi tv:n katseluun tai voisi, jos tulisi jotain kivaa katseltavaa. 

Eilen illalla mies siis jahtasi jostain yht’äkkiä heränneitä hyttysiä. Vaan ei tarpeeksi, koska aamulla jalkoihini ja käsiini oli noussut muutamia, kutiavia paukuroita.

Miksi ne hiton ötökät aina löytävät meillä kotona minut, ja vain minut? Siksiköhän, että olen aina ollut niille allerginen ja saavat minut oikeasti kärsimään.Joku kiltti sanoi joskus, että tuoksun niiden mielestä hyvältä ja toinen vähemmän kiltti, että haisen pahalta. Kuulemma hyttyset tunnistavat itselleen mieluisimmat veriryhmät tai ne pistävät vain tietynlaista ihoa.

Uskokoon tutkimuksiin ja uskomuksiin ken tahtoo, vaan minun mielestäni nuo pirulliset inisijät ovat olemassa vain ja ainoastaan kiusankappaleina.

Toivottavasti joku joskus keksii oikeasti jonkun tehokkaan keinon lievittää niiden pistosten aiheuttamaa kurjaa olotilaa. Nimittäin kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot on vuosien saatossa kokeiltu !