Pitkäperjantai!

En ole koskaan tykännyt. Jo lapsena se tuntui jotenkin ikävältä. Siihen aikaan tv:stä  tuli vain jotain kärsimysnäytelmiä, yleensä oltiin vaan kotona ja oman muistin mukaan aina satoi räntää ja oli kaikin puolin harmaata.

Monena pitkäperjantaina ainakin joku perheestä on ollut sairaana tai muuten ollut jotain harmia. Siltä ainakin tuntuu.

Kolme vuotta sitten tapahtui kauheinta, mitä voi edes ajatella. Täysin odottamatta ja yht’äkkiä. Jotenkin se alleviivasi koko pitkäperjantain kauheuden.

Mutta sitten, kaksi vuotta sitten pitkäperjantaina syntyi hurmaava Nyyti-poika. Vaikka kaikki oli ihan hyvin, olin sen päivän kuin tulisilla hiilillä.

Tänään on paistanut aurinko siniseltä taivaalta, ensimmäinen kevääntuntuinen päivä. Kaikki on hyvin, mutta kuitenkin, olisipa jo huominen. 

Kun lapset olivat pieniä satsasin aina kodin pääsiäiskoristeluun . Vuosi vuodelta koristelut ovat vähentyneet. Tänä vuonna Nyyti ja Tuutikki veivät kassillisen pupuja, tipuja ja noitia omaan kotiinsa (JES!).
Jotain kuitenkin. Mummin iso kana, narsisseja ja muutama keltainen tyyny…

…miehen synttärikukko melkein kolmenkymmenen vuoden takaa, vähän suklaata…

… ulko-oveen kranssi ja pupu vartioon.

Tärkeintä kuitenkin rauhallinen ja hyvä mieli !