Päivä 337.

Meillä on aina ollut pikkujoulukuusi. Kun olin lapsi isä haki se jostakin, ehkä läheisestä metsästä ja sitten kun asuttiin Kalevassa, niin varmaankin Tammelan torilta. Voi olla että kun oltiin teini-ikäisiä niin joku pikkujoulu jäi väliin, mutta ehkei kuitenkaan silloinkaan.

Omilla lapsilla kuusi on ollut aina. Se on kuin meidän kodin joulunavaus.


Muutaman vuoden ajan meillä on ollut sama kuusi. Ostin sen yhdeksi pikkujouluksi, mutta yllätykseksi se on pysynyt hengissä vuodesta toiseen. Kesällä se siirtyy ruukussaan johonkin terassin nurkkaan ja muulloin se kököttää milloin missäkin ei niin paraatipaikalla. Mutta joulukuuksi se saa kunniapaikan ja valot oksilleen. 

Koti Oma elämä

Päivä 336.

Nopea (ja välttämätön) käynti kauppakeskuksessa. Siellä oli myös Joulupukki. Pukki joka joikasi ja löi jotain rumpua. Ja sitten se alkoi räppäämään vierellään joku tyyppi ( ei siis tonttu). Ja sillä eitontulla oli muovinen papukaija, joka aukoi suutaan pukin  räpin tahtiin.

Toivottavasti tuo ukko ei tule meille jouluna!

Puheenaiheet Oma elämä