Tänään on Kansainvälinen naistenpäivä. Hyvä niin, kyllähän naisia voi aina juhlia, varsinkin fiksuja, menestyneitä, kauniita ja tasa-arvoisia edelläkävijänaisia. Eikä kukaan nainen pane pahakseen ruusukimppuja tai suklaarasioita, tänne vaan tänään tai vaikka joka päivä.

Mutta, mutta. Maailmassa on ihan liikaa naisia, jotka joutuvat pukeutumaan niin, että vain silmät näkyvät. Naisia, jotka eivät saa ajaa autoa. Tyttöjä, jotka eivät pääse kouluun ja tyttöjä, jotka myydään joillekin vanhoille äijille vaimoiksi. Ja niin edelleen ja niin edelleen. En pisti ollenkaan pahaksi, jos ne tämän päivän lahjarahat suunnataankin näille naisille ja tytöille.

Tänään kuitenkin iloinen viisaasta tyttärestä, ihanasta Tuutikista ja hyvistä ystävättäristä ja kiitollinen äidille ja mummuille.

Lueskelin Valtionvarainministeriön ehdotuksia leikkauksista seuraaviksi vuosiksi. Aikas karua tekstiä, vaan onhan viime vuodet sitä rahaa aika huolettomasti käytetty ja lainaa otettu. Ihan kaikkea ei voi koronalla  ja sodalla perustella.

Leikkauslistassa on monia kohteita, joita peukutan ja osa on vähän siinä ja siinä. Mutta kaikkienhan on nyt jotenkin tähän kurjuuteen osallistuttava. Vaan tuo ruuan arvolisäveron nostaminen, se nostattaa kyllä hiuksetkin pystyyn.

Käyköhän nuo listan laatineet virkamiehet ruokakaupassa? Ei nyt ihan äkkiä tule mieleen, minkä ruoka-aineen hinta ei olisi viimeisen vajaan vuoden aikana noussut. Ja uutisista saa lukea kasvavista ruokajonoista ja neuvoista, miten säästää ruokamenoista.

Eikö se ole hölmöläisten  hommaa, että toisaalla korotetaan ruuan hintoja, ja toisaalla taas tuetaan lisää, että voi ostaa niitä yhä kallistuvia muonia.