Saunaremontti jäi muutamaksi päiväksi tauolle, kun muurari lähti toisiin hommiin. Eihän tää hyvältä näytä (vielä), vaan tällaiseen on rakennusalalla totuttu.

Toivottavasti kuitenkin saadaan kiuas jouluksi saunan puolelle.

Kirjoituskurssilla, nyt adjektiiveja.

Suomen kauhein koti

Tänään pääsemme tutustumaan yhteen Suomen kauheimpaan kotiin yhdessä akateemisen arkkitehti Suvin, suloisen sisustaja Terhon ja tarmokkaan toimittaja Sannan kanssa. Tämänkertainen karmea kämppämme sijaitsee synkähkön metsän reunamilla tuntemattomassa Poronkylässä, jossain helvetin kaukana Käikäläjärvellä.

Ihan perille umpeenkasvaneeseen pihaan ei liisatulla autolla pääse, vaan on pakko kahlata tuuhean heinikon läpi perille Marimekon valkoisissa kaftaaneissa. Hirveä mörskä pilkottaa ruostuneen linja-auton ja vinossa olevan huussiin takaa. ”No nyt on aikakausiensa näköinen”, toteaa ihastunut Suvi. ”Kivasti yhdistyvät sodanjälkeinen materiaalien kierrättäminen, 70-luvun tiilinen elintasopatti, 90-luvun lamassa lisätyt laittomat sähkövedot ja viimevuotiset pressut rikkinäisissä ikkunoissa.”

”Mennäänkö sisään”, jännittynyt Sanna huokaa. Sateesta paisunut ulko-ovi aukeaa raivolla ja voimalla ja eteisen ummehtunut haju johdattaa uteliaan tuomariston ankeisiin sisätiloihin. ”Tää on varmaan alkuperäinen olohuone”, toteaa asiantunteva Suvi, ”ikkuna-aukotkin on niin pienet, ettei haittaa, vaikka ne onkin nyt homeisten pahvien peittämät.” ”Mutta onhan tämä niin persoonallinen ja kiinnostava, ei mitään perusmeininkiä”, jatkaa innostunut Sanna, ”pakko pistää reippaaksi polkaksi, niin inspiroiva tämä on.”

”Olisin kyllä asetellut noi tyhjät kaljakorit vähän keskemmälle, se olisi kunnioittanut vanhaa historiaa ja tuonut alkuperäisempää näkemystä”,  ehdottaa mietteliäs Terho. ”Toisaalta hennot hämähäkinseitit ja vedossa pyörivät pölypallerot ovat niin mielenkiintoisia yksityiskohtia – ai että mä tykkään.”

”Tuossa takana taitaa olla keittiö”, Suvi ehdottaa, ”aika omintakeisesti aseteltu noi tyhjät pitsalaatikot. Voisi sanoa, että ihan uniikkia taidetta.”

”Jatketaan kuitenkin nyt eteenpäin, kovin maanläheinen tuoksu tulee noista puolityhjistä piimäpurkeista”, sanoo Sanna vinosti hymyillen.

”Nyt kyllä jännittää, mitä tän vauvankakan värisen oven takaa löytyy”, hihkuu toiveikas Terho ja jatkaa, ” hei, ihanan yksinkertaista, muuta ei tarvita. Kunnon kotoisa pönttö ja seinillä muutama ihana miestenlehdistä leikattu taidepläjäys. Tinkimätöntä sisustusta, kelpais kyllä mullekin.”

”Miksiköhän toi myrkynvihreä matto on just täällä muuten niin harmonisessa vessassa” , arvuuttelee Sanna. ” No sen alla on valurautainen viemäri lavuaarille, mutta nythän se turha allas on otettu pois, että saadaan tarpeellista lisätilaa tärkeille toimille. Kyllä tällainen itsetekeminen aina viehättää mua” arkkitehti analysoi.

”Mitähän tuon likaisen verhontapaisen takana mahtaa olla? Tää tilahan vaan jatkuu ja jatkuu”, Sanna arvuuttelee. ”Ei voi olla totta, on niin söpöä kertakaikkiaan”, yllättänyt toimittaja jatkaa. ”Katsokaa miten pikkuriikkinen makuusoppi ja miten noi tekstiilit kertoo tän kodin kerroksellisuudesta. Ruudullisia, raidallisia ja reikäisiä täkkejä 40-luvulta aina näihin päiviin asti.”

Ja sitten – tuomaristo kokee lopullisen kliimaksin. Saastaisten täkkien alta nousee kämpän pöllähtänyt asukas, Veikko 47. Veikko haroo harvoja hiuksiaan ja kohentelee persvaon paljastavia black horsejaan. ”Mitäs tää ny meinaa?”

Innostuneet ja ilahtuneet Veikon asumuksen tutkijat supattelevat hetken keskenään ja tekevät nopean  päätöksen. ”Veikko, me ollaan nyt päätetty, että tämä sinun koti on Suomen kauhein. Onnea, Veikko. Miltä nyt oikein tuntuu?”

Hölmistynyt Veikko lähtee vessaan ja mennessään murahtaa: ”Huikeelta!”