Suomen kaunein koti. Jos siihen ohjelmaan olisi pakko osallistua, meidän pitäisi hankkia ensin varasto. Ja sinne sitten roudata kirjat, lehdet, lelut,  sisustukseen sopimattomat taulut, muistot ja lahjat. Ja tietysti kirjahyllyt ja lempituolit, joissa on älyttömän hyvä istua, muttei ne oikein sovi trendeihin. Puhumattakaan tietysti alakerran rakennustavaroista ja koneista yms. Itse asiassa koko alakerta olisi tyhjennettävä ja remontoitava ja sisustettava uudelleen (tai ei sitä nyt ole sisustettu).

Ja se punainen matto olisi vietävä kadun toiselle puolelle naapurin pihaan. Sieltä meidän talo näyttää ihan kivalta.

Toisaalta tämä on meille paras paikka ja koti. Ei sen väliä onko se Suomen kaunein tai edes sinne päin.

Olen viimeiseen asti vastustanut noita muovikuorisia, patterikäyttöisiä led-kynttilöitä. Kotona olen niihin joutunut tottumaan jo muutaman vuoden ajan. Ovathan ne lapsiystävällisiä eikä niistä irtoa mitään haitallisia pienhiukkasia, vaan kyllä niistä se tunnelma uupuu. 

Tänään sorruin viemään jopa hautalyhtyyn yhden. Se nyt palaa joka päivä heti hämärän tullen. Eikä se mielestäni näytä yhtään pahalta. Tässäkin – ajatus on tärkein.