Päivä 287.
Isän syntymäpäivä. Poismenostaan on jo käsittämättömät 25 vuotta. Olin kyllä isän tyttö. En muista yhtäkään kertaa, että olisimme tapelleet tai edes sinne päin. Ja oltiin kyllä paljon yhdessä. Samassa työpaikassakin toistakymmentä vuotta.
Taas tänäänkin mietin, että olisipa isä täällä. Kertoisin, että ihan hyvin olen pärjännyt, että hänelle niin tärkeällä tyttärelläni on jo kaksi ihanaa omaa lasta. Ja että minulla on poika, jota isä ei koskaan tavannut. Ja että olen kiitollinen kaikesta mitä isä minulle opetti. Ja että minulla on ikävä.
