Parikymmentä vuotta sitten silloisessa työpaikassani olin yhteistyössä rakennusliikkeen kanssa, joka rakensi nykyisen Ranta-Tampellan taloja. Ja niiden tieltä piti purkaa mm. yksi korkea piippu. Työmatkalla ajoin joka päivä sen puretusta piipusta tulleen tiilikasan ohi. Joo, rakennusliikkeen suotuisalla päätöksellä saimme ottaa ja ostaa niitä tiiliä (yleensä ei saa).
Olikin suhteellisen pölyinen ja raskas homma kaivaa ehjäksi jääneitä tiiliä kaiken purkujätteen seasta. En nyt muista kuinka monena päivänä siellä touhusimme koko perheen voimin (tytär ja keskimmäinen pakotettuna pientä korvausta vastaan ja poika rattaissa tarkkaillen).
Kotona tiilistä piti vielä puhdistaa suurimmat laastijämät pois ja kasata ne kauniiseen pinoon odottamaan suunnitelman toteutusta. Tarkoitus oli latoa niistä terassi, ja niin tehtiinkin. Jo parin vuoden päästä se kuitenkin päätettiin purkaa. Tiiliterassi oli kylmä, kostea ja sateen jälkeen tosi liukas, ja rapsutuksista huolimatta siihen tuli nopeasti sammalta.
Seuraava hyvä? suunnitelma oli tehdä tiilistä yrteille kaukalot. Mies ei innostunut ajatuksesta, joten naapurin mukavan eläkeläispapan avustuksella muurasin neljä kaukaloa. Ovat olleet nyt pystyssä toistakymmentä vuotta. Vähän on routa niitä kallistanut ja laasti on paikoin rapissut pois, mutta vielä ajavat hyvin asiansa.
Muuraushomman jälkeen tiiliä jäi kuitenkin kasa ylimääräiseksi. Sitä kasaa on vuosien ajan siirretty muutamia kertoja paikasta A paikkaan B odottamaan seuraavaa projektia. Tänä kesänä päätimme, ettei sitä seuraavaa projektia tule, vaan se kasa saa nyt lopullisesti hävitä pihasta.
Itse olisin ollut valmis kasaamaan (taas kerran) ne peräkärryyn ja viemään kaatopaikalle, vaan mies halusi kokeilla menisivätkin kaupaksi. Ja kyllähän ne menivät. Kysyntää oli vaikka kuinka paljon, moni ostaja sai vain EI OOTA!
